S.P.Q.R. ja keisariaika

Toinen luentomme  jatkoi siitä, mihin ensimmäisellä luennolla jäimme eli vuodesta 509 eaa., jolloin Roomasta tuli tasavalta. Keskityimme tasavallan merkkihenkilöihin ja hallitusmuotoon sekä keisariajan keisareihin.

Kun Roomasta tuli tasavalta, kuninkaan karkoittamiseen osallistuneesta Lucius Junius Brutuksesta (kuvassa yläpuolella) tuli ensimmäinen konsuli ja roomalaisten miesten esikuva. Esi-isäänsä nykysukupolville tutumpi Marcus Junius Brutus, joka osallistui Julius Caesarin salamurhaan, tunsi ilmeisesti toimivansa arvostetun esi-isänsä tapaan kukistaessaan elinikäiseksi diktaattoriksi julistetun Caesarin 44 eaa. 

Nykyään diktaattorilla tarkoitetaan aina yksinvaltiasta, joka yleensä toimii varsin mielivaltaisesti, ja diktaattori-sana yhdistetään aina johonkin negatiiviseen. Roomalaisille diktaattori oli henkilö, joka äärimmäisen hädän hetkellä sai rajattomat valtuudet tehdä mitä vain. Konsulit nimittivät diktaattorin senaatin ehdotuksesta. 

Tunnetuimpia diktaattoreja Caesarin ohella oli Cincinnatus, joka tarinan mukaan oli kyntämässä peltoaan, kun hänet kutsuttiin diktaattoriksi pelastamaan Rooman. Voitettuaan sodan hän luopui oma-aloitteisesti diktaattorin valtuuksista ja palasi takaisin maanviljelijäksi. Näin hänestä tuli roomalaisten ihannoima kansalainen, joka oli vaatimaton ja valmis uhraamaan itsensä Rooman puolesta.

Rooman tasavallan aikana senaatti valmisteli kansankokouksessa käsiteltävät asiat ja kansankokous päätti, jonka jälkeen virkamiehet toimeenpanivat päätökset. Alempia virkamiehiä olivat kvestorit (talousasiat), ediilit (rakennukset ja turvallisuus) ja preetorit (oikeusasiat), jotka olivat tavallaan nykyajan ministereitä. Konsulit olivat ylimpiä virkamiehiä, jotka hoitivat ulkopolitiikkaa, sodanjohtoa ja toimivat puheenjohtajina kansan- ja senaatinkokouksissa. Heitä oli kerrallaan kaksi. Väestönlaskun ja verollepanon hoitivat censorit, jotka valittiin viiden vuoden välein. 

Tätä poliittista järjestelmäänsä roomalaiset kutsuivat nimellä Senatus populusque Romanus, Rooman senaatti ja kansa. Nimitystä käytettiin usein lyhenteenä S.P.Q.R., joka esiintyi julkisissa rakennuksissa, monumenteissa, legioonien tunnuksissa ym. S.P.Q.R. on nykyään Rooman kaupungin tunnus ja se näkyy Rooman kaupungissa kaikkialla, jopa viemärinkansissa.

Keisariajasta (31 eaa. - 476 jaa.) päällimmäisenä asiana mieleen jäi Rooman ensimmäinen keisari Augustus (kuvassa alla). Hän jätti jälkipolville itsestään äärimmäisen hyvän kuvan ja tulevat keisarit jäljittelivätkin häntä mm. pukeutumisessa ja ulkonäössä. 

Jäljittely jatkui keisari Hadrianukseen asti. Hadrianus oli suuri Kreikan ihannoitsija ja hänen partansa (aiemmin keisareille ei ollut ollut partaa) olikin viittaus Kreikan filosofeihin. Parta tuli ja jäi muillekin keisareille.

Luennon pohjana toimi moniste, jossa oli tiivistetty Rooman tärkeimmät vaiheet, ja opettajamme omat kuvat Roomasta. Yksi kuvista oli keisari Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas (kuvassa alla). Keskiajalla ratsastajan luultiin olevan Konstantinus Suuri, ja siksi eli uskomus, että niin kauan kuin ensimmäisen kristityn keisarin ratsastajapatsas säilyy, niin kauan säilyy Rooma ja maailma. Nykyinen Capitoliumin museoiden pihalla oleva patsas on jäljennös alkuperäisestä.

Seuraavalla luennolla jatkamme Rooman uskonnosta.