Kiitos kaikille! Grazie a tutti!

Opintomatkan kuudes päivä

Matkan viimeisenä päivänä tutustuimme Gianicolo-kukkulan kohteisiin

Reliefi San Pietro in Montorio -kirkossa

Santa Maria sopra Minerva -kirkossa on suomalaisten kansalliskappeli Roomassa

Matkamme huipentui keisari Augustukseen liittyviin kohteisiin

Opintomatkan viides päivä

Tie Ostiaan

Ostian teatteri

Antiikinaikainen käymälä Ostiassa

Pyhä Paavali San Paolo fuori le Mura -kirkon edessä

Nykyinen paavi on jo kuvattu paavien kuvasarjaan San Paolo fuori le Mura -kirkossa

Opintomatkan neljäs päivä

Vatikaanin museoiden veistoskokoelmaa

Raffaellon maalaus Ateenan koulu Vatikaanissa

Pyhän Johannes Paavali II:n hauta Pietarinkirkossa

Pietarinkirkon alttari ja baldakiini

Opintomatkan kolmas päivä

Paavin vastaanotto Pietarinaukiolla

Piazza Navonan paikalla oli antiikin aikana Domitianuksen stadion

Pantheonin kupoli ja oculus eli silmä

Opintomatkan toinen päivä

Forum Romanum eli Rooman tori oli antiikin aikana kaupungin sydän

Vestaalien talon raunioita ja kukkaloistoa

Capitoliumin susi Capitoliumin museoissa

Opintomatkan ensimmäinen päivä

Helsinki-Vantaa 5.5.2014 klo 8

Rooma 5.5.2014 klo 12

Matkan ensimmäinen (ja paras) kirkko: Santa Maria in Trastevere

Yleisön pyynnöstä vierailu Pyhän Franciscuksen kammiossa Trasteveressa

Tiber ja Ponte Rotto eli Rikkinäinen silta

Kurssilaisten juoksukilpailu Circus Maximuksella

Ensimmäisen päivän viimeinen kohde: Rooman juutalaisgetto

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Paavi Franciscus

Paavi Franciscus tervehtii Pietarinaukiolle kokoontuneita ihmisiä Apostolisen palatsin ikkunasta

Jorge Mario Bergoglio on katolisen kirkon 266. paavi ja siten myös Vatikaanin päämies. Hän on ensimmäinen ei-eurooppalainen paavi 1 300 vuoteen ja aivan ensimmäinen eteläamerikkalainen paavi. Bergoglio on noussut nopeasti ihmisten suosioon, koska hän on maanläheisempi ja uudistuksenhaluisempi kuin edelliset paavit.

Bergoglio syntyi Buenos Airesissa Argentiinassa vuonna 1936 italialaisille maahanmuuttajille. Hän valmistui kemianteknikoksi, mutta liittyi myöhemmin pappisseminaariin. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1969, piispaksi vuonna 1992, Buenos Airesin arkkipiispaksi vuonna 1998 ja kardinaaliksi vuonna 2001. Bergoglio valittiin paaviksi vuonna 2013, ja hän otti nimen Franciscus pyhimys Franciscus Assisilaisen mukaan.

Franciscus on ensimmäinen paaviksi valittu jesuiitta. Franciscuksen vaakunassa on jesuiittojen tunnus IHS.

Paavi Franciscus on keskittynyt erityisesti huono-osaisten auttamiseen. Hän käyttää vaatimattomampia asusteita ja tunnuksia kuin aiemmat paavit. Hän on kritisoinut kapitalismia ja rikkaita sekä esimerkiksi pessyt ja suudellut AIDS-potilaiden ja vankien jalkoja. Hän on puhunut ruuan haaskausta ja sademetsien hakkuita vastaan.

Paavi Franciscus kannattaa eri uskontojen välistä kanssakäymistä ja hyväksyntää, ja uskoo, että kaikki ansaitsevat reilua kohtelua. Vaikka moni katsoo Franciscuksen uudistavan katolista kirkkoa, kirkon opeissa ei ole ollut todellisuudessa paljonkaan käytännön muutoksia.  Franciscus on esimerkiksi tuominnut abortin sekä toteaa homoseksuaalisuuden olevan moraalitonta, mutta hänen mielestään kaikkia kuuluu arvostaa ja rakastaa. Franciscus on myös sanonut, että naiset ovat arvokas osa kirkkoa, vaikka eivät kuulu papeiksi. Paavi Franciscuksen opetukset ovat siis pääpiirteittäin juurtuneita katolisen kirkon vanhoillisiin näkemyksiin.

Ihmiset tervehtivät Pietarinaukiolla paavi Franciscusta

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Pyhä Birgitta

Birgitta Birgerintytär syntyi vuonna 1303 Ruotsin Uplannissa varakkaaseen perheeseen. Isä Birger Persson oli laamanni, ritari ja rikas suurmaanomistaja ja äiti Ingebor Bengtintytär oli kuningassuvusta. Ensimmäisen näkynsä Birgitta näki jo pikkutyttönä; näyssä Neitsyt Maria asetti hänen päähänsä kruunun. Birgitta näki koko elämänsä ajan näkyjä, joissa yleensä esiintyivät Neitsyt Maria tai Kristus. Birgitan kirjalliseksi perinnöksi on jäänyt kirja ”Pyhän Birgitan ilmestykset”, johon on kirjattu 700 eri ilmestystä Birgitan elämän varrelta. Kirja saatiin valmiiksi vuonna 1492 Birgitan kanonisointihankkeen edistämiseksi.

Pyhä Birgitta kuvattuna mosaiikissa Piazza Farnesen Birgittatalossa

Birgitta oli hyvin uskonnollinen lapsuudesta asti, mutta hänet naitettiin jo 13-vuotiaana laamanni Ulf Gudmarinpojan kanssa. Heille syntyi kahdeksan lasta, joista yksi lapsi, Katariina, jatkoi äitinsä työtä. Pariskunnan tehtyä pyhiinvaellus vuonna 1341 Santiago de Compostelaan Ulf kuoli paluumatkalla. Tämän jälkeen Birgitta päätti aloittaa pyhän elämän: hän halusi tulla Krisuksen morsiameksi.

Birgitta lähti vuonna 1349 pyhiinvaellusmatkalle Roomaan, jonne hän saapui vuonna 1350. Hänellä ei ollut Roomassa ketään tuttua eikä edes osannut italiaa, mutta hän alkoi heti luoda suhteita kirkon korkeimpiin henkilöihin. Birgitan rippi-isä maisteri Petrus alkoi opettaa hänelle italiaa ja kerrotaan myös, että Birgitta olisi nähnyt ilmestyksiä, joissa Neitsyt Maria sekä Pyhä Agnes olisivat opettaneet hänelle italian kielioppia. Vuonna 1354 Birgitta muutti tyttärensä Katariinan ja muun seurueensa kanssa asumaan Rooman Piazza Farnesella sijaitsevaan asuntoon, jossa Birgitta eli loppuelämänsä.

Pyhän Birgitan kirkko ja talo Piazza Farnesen laidalla

Birgitan ollessa Roomassa hän laati luostarisäännön, joka perustuu augustinolaisluostarien perinteeseen. Paavi antoi luvan birgittalaisluostarien perustamiselle vuonna 1370. Luvan saamisen jälkeen Birgitta alkoi suunnitella pyhiinvaellusta Jerusalemiin, minkä hän toteuttikin. Matkallaan hän näki useita näkyjä Jeesuksen elämästä. Matkansa jälkeen Birgitta sairasteli paljon ja lopulta kuoli 23.7.1373. Aluksi Birgitta haudattiin San Lorenzo in Panispernan kirkkoon, joka sijaitsee Forum Romanumin lähellä. Hänet siirrettiin kuitenkin vuotta myöhemmin Vadstenan luostariin Ruotsiin, mikä oli ollut ennen kuolemaansa hänen toiveensa. San Lorenzo in Panipernasta löytyy kuitenkin hänen kätensä. Birgitan julisti pyhimykseksi paavi Bonifatius IX vuonna 1391 ja vuonna 1999 paavi Johannes Paavali II julisti Birgitan yhdeksi Euroopan suojeluspyhimyksistä.

Ensimmäinen birgittalaisluostari perustettiin vasta Birgitan kuoleman jälkeen vuonna 1384 Vadstenaan. Luostariin otettiin nunnia sekä munkkeja ja se oli ensimmäinen naisille tarkoitettu luostari. Munkit ja nunnat elivät kuitenkin eri puolilla luostaria ja puolia jakoi paksu tiilimuuri. Samoissa tiloissa oltiin ainoastaan messujen aikana. Luostaria johti abbedissa, joka oli Neitsyt Marian sijainen maan päällä. Suomessa birgittalaisluostareita sijaitsee Naantalissa, jossa oli Suomen ainoa birgittalaisluostari keskiajalla, sekä Turussa. Nykyään kaikki birgittalaisluostarit ovat nunnaluostareita.

Pyhä Birgitta oli varhainen kirkon reformaattori sekä omalla tavallaan ekumeeninen edelläkävijä. Hän halusi erityisesti palata Raamattuun sekä kirkon vanhojen oppien ja opetuksien malliin. Pietarinkirkon ulkoseinässä on viisimetrinen Pyhän Birgitan patsas, jossa hänellä on pyhiinvaeltajan sauva kädessään.

Birgittatalon yhteydessä oleva kirkko on piirtokirjoituksensa mukaan omistettu Pyhän Birgitan kunniaksi

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Benito Mussolini

Benito Amilcare Andrea Mussolini syntyi heinäkuussa 1883 Italialaisessa pikkukylässä nimeltään Predappio. Juuret sosialismiin Mussolini on saanut isältään Alessandro Mussolinilta, joka tunnettiin innokkaana sosialistina, ja hän liittyikin 17-vuotiaana juuri isänsä ehdotuksesta Italian sosialistipuolueeseen, Partito Italiano Socialistaan.

1905 Mussolini suoritti kaksivuotisen asepalveluksen Italian armeijassa ja alkoi osallistua aktiivisemmin sosialistipuolueen toimintaan, pääasiassa toimien lehtimiehenä. Etevänä puhujana ja kirjoittajana Mussolini kohosi sosialistien keskuudessa nopeasti arvostetuksi persoonaksi ja hänet nimettiin vuonna 1912 sosialistien virallisen Avanti!-sanomalehden päätoimittajaksi.

Fasistitunnuksia Mussolinin aikaisessa rakennuksessa

Mussolini kritisoi muiden sosialistien tavoin vahvasti Italian ja Turkin sotaa vuonna 1911 ja vastusti Italian liittymistä maailmansotaan 1914. Yhtäkkiä Mussolini alkoi kuitenkin kannattaa Italian liittymistä sotaan ja hylkäsi täysin aikaisemman pasifistisen taustansa. Tämän johdosta Mussolini erotettiin lehdestä sekä koko sosialistisesta puolueesta.

Tämän jälkeen Mussolini perusti 1914 loppupuolella Fasci D’Azione Rivoluzionaria -nimisen poliittisen ryhmittymän, joka myöhemmin muutettiin puolueeksi nimeltä Partito Nazionale Fascista, jonka jäsenet kutsuivat itseään fasisteiksi. Maailmansodan myötä fasistien kannatus levisi ja fasistit saivat paljon kannattajia sotaveteraaneista ja porvareista. Mussolini muodosti fasisteille Mustapaidat-nimisen sotilaallisen ryhmittymän, joka terrorisoi fasistien vastustajia mm. polttamalla Avantin päätoimituksen.

Mussolinin aikainen latinankielinen piirtokirjoitus Rooman keskustassa lähellä Piazza Navonaa

Lokakuussa 1922 Mussolini käski kannattajiensa vallata Italian suurimmat kaupungit. Valloitetuiksi joutuivat mm. Firenze sekä Torino. Syyskuussa Mussolini vaati silloista Italian pääministeriä siirtämään vallan hänelle. Tämä kuitenkin kieltäytyi, joten 28. lokakuuta 20 000 fasistia marssi Napolista Roomaan. Kuningas Viktor Emanuel III ei halunnut aloittaa sisällissotaa, joten hän kutsui Mussolinin vieraakseen ja teki hänestä pääministerin. 1920-luvun alussa Mussolini muutti Italian nopeasti demokratiasta diktatuuriksi vaiheittain, ensin valtaamalla parlamentin fasisteille ja sitten lakkauttaen sen kokonaan. 3.1.1925 Mussolini antoi itselleen diktaattorin valtuudet ja alkoi käyttää nimitystä Il Duce. Mussolini johti Italiaa diktaattorina toisen maailmansodan aikaan saakka ja sai surmansa sodan loppuaikoina.

EUR-alue (Esposizione Universale di Roma, E24) on Rooman esikaupunkialueella sijaitseva liike-elämän keskus. Sen rakennustyöt aloitettiin Mussolinin toimesta 1935. Mussolinin suunnitelmissa alueen oli tarkoitus valmistua 1924 ja täten juhlistaa fasistien kaksikymmenvuotista valtakautta ja Rooman-marssin 20:tta vuosipäivää, suunnitellun maailmannäyttelyn kanssa. Alueen rakennustyöt kuitenkin keskeytyivät, ja maailmannäyttely peruuntui toisen maailmansodan vuoksi. Alueella sijaitsee paljon kuuluisia fasismin ajan, sekä myös hiukan myöhempiä, nähtävyyksiä. Niistä kuuluisimpana ja merkittävimpänä Palazzo della Civiltà Italiana, toiselta nimeltään Colosseo Quadrato eli "Neliö-Colosseum".

Ns. Neliö-Colosseum EUR-kaupunginosassa

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Giuseppe Garibaldi ja Italian yhdistyminen

Giuseppe Garibaldi syntyi 1800-luvun alussa Nizzassa, Sardinian kuningaskunnassa. Toimiessaan kauppalaivan kapteenina hän liittyi nationalistiseen Nuori Italia -järjestöön ja pyrki vapauttamaan Italian Itävallan alaisuudesta. Garibaldi oli osallisena epäonnistuneessa kansannousussa Piemontessa vuonna 1834, minkä jälkeen hänet tuomittiin kuolemaan. Hän pakeni tuomiota Ranskaan ja myöhemmin Tunisiaan.

Tunisian jälkeen hän matkusti Brasiliaan, missä hän tapasi vaimonsa ’’Anitan’’ eli Anna Maria Ribeiro da Silvan. Brasiliassa hän liittyi tukemaan Brasiliasta eroon haluavaa Rio Grande do Sul -aluetta. Myöhemmin, toimittuaan hetken aikaa opettajana ja kauppiaana Uruguayssa, hänestä tuli Uruguayn laivaston komentaja Uruguayn sisällissodan aikana.

Giuseppe Garibaldin patsas Rooman Gianicolo-kukkulalla

Garibaldin ollessa Etelä-Amerikassa paaviksi nousi Pius IX, jota pidettiin sinä liberaalina paavina, jonka Vincenzo Gioberti ennusti yhdistävän Italian. Tämä uskomus aiheutti vallankumouksen käynnistymisen Palermossa ja vallankumouksellista levottomuutta muualla Italiassa. Garibaldi ja noin 60 hänen sotilastaan matkustivat takaisin Italiaan. Rooman tasavallan julistautuessa itsenäiseksi Garibaldi johti sen puolustusta itävaltalaisia vastaan. Hän kuitenkin hävisi ja joutui pakenemaan etelään ja myöhemmin taas ulkomaille. Hänen vaimonsa Anita kuoli paon aikana.

Garibaldi pakeni New Yorkiin, jonka jälkeen hän purjehti ympäri Tyyntämerta. Viiden vuoden jälkeen hän kuitenkin palasi Englannin kautta Genovaan. Hän harjoitti maanviljelyä Sardinian lähellä olevalla saarella, kun Italian toinen itsenäisyyssota syttyi Itävallan ja Sardinian kuningaskunnan välille. Garibaldi toimi sodassa menestyksekkäästi vapaaehtoisyksikön johdossa. 

Anita Garibaldin patsas ja Garibaldin sotilaiden rintakuvia Gianicolo-kukkulalla

Myöhemmin kapinan syttyessä Molempain Sisiliain kuningaskunnassa Garibaldi kokosi noin tuhannesta miehestä koostuvan vapaaehtoisyksikön. Yksikön jäseniä kutsuttiin punapaidoiksi. Saavutettuaan voiton ylivoimaista vihollista Calatafirmin kukkulalla hän julisti itsensä Sisilian diktaattoriksi Sardinian kuninkaan Viktor Emmanuel II:n alaisuudessa. Garibaldin onnistuminen Palermon valtaamisessa teki hänet ihailluksi Italiassa. Tämän takia hän ei kohdannut paljon vastarintaa marssiessaan pohjoiseen pääkaupunki Napoliin. Hän kuitenkin tarvitsi Sardinian kuningaskunnan joukkoja voittaakseen lopullisesti uudelleenjärjestäytyneen vihollisarmeijan. Tämän jälkeen Garibaldi luovutti valtaamansa alueet Sardinian kuningaskunnalle ja jäi eläkkeelle, koska Sardinian kuningaskunnan joukot eivät auttaneet häntä valtaamaan Roomaa, sillä he pelkäsivät paavia suojelevaa Ranskaa. Sardinian kuningaskunnasta tuli myöhemmin Italian kuningaskunta.

Garibaldi kokosi kansainvälisen joukon eri maiden itsenäisyyttä tavoittelevia miehiä ja lähti itsenäiseen hyökkäykseen Roomaa vastaan. Italialainen sotajoukko kuitenkin pysäytti ja vangitsi hänet. Vuonna 1866 Garibaldi kuitenkin palveli Italian armeijassa, joka auttoi Preussia sodassa Itävaltaa vastaan. Italialaiset toivoivat saavansa Venetsian haltuunsa sodan avulla. Sodan jälkeen Garibaldi johti taas hyökkäystä Roomaa vastaan, mutta hänen joukkonsa lyötiin ja italialaiset vangitsivat hänet taas. Ranskan vedettyä joukkonsa Roomasta Italia valloitti sen ilman Garibaldia. Myöhemmin Garibaldi tuki Ranskan uutta tasavaltaa ja ajoi siellä muun muassa demokratiaa. Hän kuoli vuonna 1882 lähes 75-vuotiaana.

Rooma tai kuolema -piirtokirjoitus Garibaldin sotilaiden muistomerkissä Gianicolo-kukkulalla

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Barokki ja Bernini

Barokilla tarkoitetaan 1600-luvulla syntynyttä taidesuuntausta. Alkujaan barokki oli halveksuva nimi (barocco tarkoittaa portugaliksi epäsäännöllisen muotoista helmeä), mutta se vakiintui kuitenkin käyttöön. Barokki syntyi Roomassa vastauskonpuhdistuksen tarpeisiin ja levisi sieltä muualle Eurooppaan. Erityisesti Ranskan Ludvig XIV:n myötä barokki omaksuttiin myös itsevaltiuden korostamiseen.

Andrea Pozzon kattofresko Sant'Ignazio -kirkossa on Rooman barokkitaiteen helmiä

Yleisesti barokin taiteelle tunnusomaista on muun muassa mahtipontisuus, voimakkaat värit, valon ja varjon leikki ja symmetria. Kuvataiteessa muotojen runsaus, kiertyvien asentojen aikaansaama voimakas liikevaikutelma ja dramaattisuus ovat barokin tyypillisiä piirteitä. Dramaattisuutta korostivat voimakkaat värit ja valon ja varjon vaihtelu. Uskonnollisten aiheiden kuvaus jatkui edelleen, mutta rinnalle tulivat myös allegoriset ja mytologiset teemat erityisesti hovitaiteessa. Alankomaissa barokki näkyi varakkaiden porvareiden muotokuvien kautta.

Arkkitehtuurissa renessanssin säännönmukaisuus ja harmonian ihannoiminen rikkoutui, kun barokille ominaiset kiertyvät ja kaarteiset muodot tulivat arkkitehtuuriin. Renessanssin vaakasuorien linjojen rinnalle tulivat pystysuorat linjat, kuten tornit, savupiiput ja jyrkät katot. Julkisivujen pylväät, veistokset ja muut koristelut saivat aikaan valon ja varjon vaihtelua ja näin liikevaikutelman, joka oli uutta arkkitehtuurissa.

Barokissa tavoitteena oli tehdä kokonaistaideteos, jossa arkkitehtuuri, maalaus- ja veistotaide ja jopa puistosuunnittelu yhdistettiin. Varsinkin sisätilojen kattomaalauksilla pyrittiin luomaan illuusio katon rajattomuudesta. Maalatut hahmot ja veistokset sulautuivat todellisiin ja maalattuihin arkkitehtuurirakenteisiin.

Berninin veistos Pyhän Teresan hurmio on Santa Maria della Vittoria -kirkossa

Gian Lorenzo Bernini (1598–1680) on varmasti tunnetuin barokkitaiteilija. Hän oli italialainen kuvanveistäjä, taidemaalari ja arkkitehti. Hänen tunnetuimmat työnsä ovat veistos Pyhän Teresan hurmio, Pietarin kirkon aukiota reunustavat pylväskäytävät ja paavi Urbanus VIII:n tilaama pylväskatos eli baldakiini.

Kuvanveistäjän ammatin Bernini oppi isältään Pietro Berniniltä, joka kuului varhaisbarokin tärkeimpiin kuvanveistäjiin. Hän aloitti uransa tekemällä mytologisia veistoksia sekä maalauksia ja rintakuvia aikansa vaikutusvaltaisista henkilöistä. Apollo ja Dafne -veistoksessa on barokille tyypillistä kierteisyyttä, joka antaa liikevaikutelman. Bernini oli loistava marmorin käsittelijä ja hänen taitonsa vangita veistoksiin liikevaikutelma teki vaikutuksen paaveihin.

Vuonna 1624 Barberini-sukuinen paavi Urbanus VIII tilasi Berniniltä Pietarinkirkon pääalttarin ylle pronssisen baldakiinin, johon pronssi hankittiin osittain ryöstämällä antiikin ajan rakennuksista. Yleiseksi sanonnaksi muodostui ”Mitä eivät tehneet barbaarit, sen tekivät Barberinit.” Bernini toimi myös pääarkkitehtina Pietarinkirkon rakentamisen loppuvaiheessa.

Baldakiinista alkoi Berninin pitkä ura paavien taiteilijana. Seuraavat paavit tilasivat Berniniltä muun muuassa Urbanus VIII:n ja Aleksanteri VII:n hautamuistomerkit, Pietarinkirkon edessä olevan aukion ja Neljän joen suihkulähteen Piazza Navonalle. Myös monet veistokset, kuten Pyhän Teresan hurmio syntyivät paavien tilauksesta. Kirkkovaltion olikin suurissa veloissa Berninin hankkeiden takia. Aleksanteri VII:n kuollessa Kirkkovaltiolla oli velkaa enemmän kuin 20 vuoden verotulot.

Berninin suunnittelema Neljän joen suihkulähde Piazza Navonalla

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Michelangelo

Michelangelo Buonarroti (1475–1563) oli italialainen renessanssitaiteen yleisnero. Hän toimi kuvanveistäjänä, arkkitehtinä, taidemaalarina sekä runoilijana, ja hänen tunnetuimpia töitään ovat Sikstuksen kappelin kattofreskot Vatikaanissa, Daavid-patsas Firenzessä, Pietarinkirkon kupoli sekä Pietà-veistos Pietarinkirkossa.

Pietarinkirkon kupoli, jonka huipulla pääsee vierailemaan. Parvekkeelta kupolin huipulta on huikeat näkymät yli Rooman kaupungin.

Elämä

Michelangelo kuului arvostettuun sukuun, ja hänen isänsä yritti turhaan saada poikansa valitsemaan kunnon ammatin. Lopulta Michelangelo lähetettiin 13-vuotiaana maalarin oppiin Firenzeen. Michelangelon työt olivat huikeampia kuin hänen mestarinsa Ghirlandaion, joten hänet lähetettiin jo vuoden päästä Bertoldo di Giovannin kuvanveistokouluun Lorenzo de’ Medicin hoviin.

Michelangelo oli luonteeltaan hyvin epäluuloinen sekä vaikutti synkältä ja yksinäiseltä, sillä hänellä ei ollut paljon ystäviä. Hän kuitenkin piti huolta sukulaisistaan sekä muutamista läheisistä ystävistään, ja hänen uskotaan olleen homoseksuaali. Michelangelo pääsi myös työskentelemään Leonardo da Vincin ja Rafaelin kanssa, jotka olivat Michelangelon ohella renessanssin tunnetuimmat taiteilijanerot.

Michelangelo kuoli 89-vuotiaana Roomassa, lyhyen sairauden jälkeen ja työskenneltyään viimeisiin elinpäiviinsä asti. Hänet haudattiin toivomustensa mukaisesti Firenzeen.

Michelangelon Jeesusta esittävä veistos Santa Maria sopra Minerva -kirkossa

Ura

Michelangelo nousi maineeseen veistettyään Pietà-veistoksen (kuollutta Jeesusta sylissään pitelevän Neitsyt Marian) vuonna 1499 Roomassa. Roomasta hän muutti takaisin Firenzeen, missä häneltä tilattiin paljon töitä, esim. 12 apostolin patsas, jonka veistäminen häneltä jäi kesken. Firenzessä hän veisti yhden kuuluisimmista patsaistaan eli nelimetrisen Daavidin. Patsas valmistui kolmessa vuodessa (1501–1504) ja suuren koon takia se oli sijoitettava Firenzeen Palazzo Vecchion eteen. Daavidin patsasta pidetään nykyään Firenzen tunnusmerkkinä, ja veistos toi veistäjälleen Italian maineikkaimman kuvanveistäjän maineen.

Vuonna 1508 Michelangelo sai paavi Julius II:lta tehtäväksi maalata Vatikaanin Sikstuksen kappelin freskot, joiden maalaamisessa hänellä meni neljä vuotta. Freskon kuuluisin osa on Aatamin luominen. Vuonna 1536 Michelangelo alkoi maalata kappelin alttariseinälle Viimeistä tuomiota. Michelangelon kattofreskoilla on ollut ehkä suurempi vaikutus maalaustaiteeseen kuin millään muulla taideteoksella.

Michelangelo keskittyi arkkitehtuuriin 1540-luvulla ja omisti alalle viimeiset vuotensa. Hän suunnitteli Pietarinkirkon kupolin ja Capitolium-kukkulan uuteen uskoon, mutta kummatkin projektit valmistuivat vasta hänen kuolemansa jälkeen. Kuvataiteen, maalaustaiteen ja arkkitehtuurin lisäksi Michelangelo kirjoitti paljon runoja, lähinnä itseään varten, ja niitä julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. 

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Pietarinkirkko

Pietarinkirkko Castel Sant'Angelon suunnasta nähtynä

Nykyisen Pietarinkirkon paikalla oli alun perin keisari Konstantinuksen rakennuttama basilika. Basilika rakennettiin sen kilpa-ajoradan paikalle, jossa Pyhä Pietari perimätiedon mukaan ristiinnaulittiin. Paavin jouduttua vangiksi Avignoniin basilika ränsistyi, ja paavi Nikolaus V:n aikana 1400-luvulla todettiin peruskorjausta halvemmaksi uuden kirkon rakentaminen. Paavi antoi uuden kirkon suunnittelun Bernando Rosselinon tehtäväksi. Rosselinon suunnitelmat mukailivat pitkälti edellisen basilikan suunnittelua ja työt aloitettiin seuraavan paavin Julius II:n aikana. Hänen palkkaamansa suunnittelija Donato Bramante keräsi paljon vaikutteita antiikin temppeleistä ja halusi tehdä kirkosta kreikkalaisen ristin muotoisen.

Julius II:n ja Bramanten kuoltua kirkon rakentamisessa oli päästy alkuun, mutta tulevilla paaveilla oli merkittäviä kiistoja siitä, tehtäisiinkö kirkosta vanhaa basilikaa kunnioittava vai uudenaikainen, pidempi ja latinalaisen ristin mallinen. Ensimmäinen latinalaisen ristin mallia ehdottanut oli yksi aikansa suosituimmista taiteilijoista Raffaello, joka tunnetaan erityisesti maalauksistaan.  Kiistaan ratkaisua haki Paavali III, joka antoi projektin suuresti ihailemalleen Michelangelolle. Tämä esitti Bramanten luonnoksiin muutamia levennyksiä.  Kirkko oli saatu kupolia vailla rakennetuksi Michelangelon kuolemaan mennessä ja hänen työtään jatkoi hänen oppilaansa Giacomo della Porta viimeistellen kirkon.

Pietarinkirkon kupolin suunnitteli Michelangelo

Lopullisen ratkaisun pidemmän mallisen kirkon puolesta teki Trenton kirkolliskokous vuonna 1563 ja pidennyksen arkkitehtinä toimi Carlo Maderno. Lopulliset suunnitelmat valmistuivat noin 1612. Uusi kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1626, joten rakennusyöt kestivät yhteensä yli 150 vuotta.

Kirkon rakentamiseen tarvittavia rahoja kerättiin paljon anekaupalla ja Pietarinkirkkoa on pidetty yhtenä osasyynä uskopuhdistuksen alkamiseen. Erityisesti muutamat italialaiset mahtisuvut halusivat korostaa omaa asemaansa ostamalla paljon aneita. Kirkon rakentamiseksi muutamat saksalaiset piispat kävivät hyvinkin järjestelmällistä kaupankäyntiä, mikä herätti suurta vastusta ja arvostelua.

Pietarinkirkkoon mahtuu 20 000 ihmistä, sen pituus on 190 metriä ja käytävät ovat 58 metriä leveitä. Kirkko on viisilaivainen. Korkeimmillaan kirkko on jopa 48 metriä korkea. Pietarinkirkko edustaa erityisesti renessanssia ja barokkityyliä. Barokkityylistä esimerkkinä voi pitää alttarin yläpuolelle kohoavaa baldakiinia eli alttarikatosta. Kirkon kupolin on suunnitellut Michelangelo ja sitä on pidetty esikuvana usealle merkittävälle kirkolle Euroopassa, kuten Lontoon St. Paulin katedraalille ja Pariisin les Invalidesille.  Barokkityylisen Pietarinaukion on suunnitellut Gianlorenzo Bernini. Kirkossa sijaitsevista taideteoksista erityisen kuuluisa on Michelangelon Pietà, joka sijaitsee oikeanpuoleisella sivukäytävällä. Muita merkittävien taiteilijoiden teoksia on Pietarinkirkossa useita - esimerkiksi Raffaellon, joka osallistui kirkon suunnittelutyöhön, sekä Sandro Botticellin teoksia.

Näkymä Pietarinkirkon kupolista alas Pietarinaukiolle

Vaikka paavi on Rooman piispa ja Pietarinkirkko Rooman tärkein kirkko, Rooman varsinainen piispankirkko ei ole Pietarinkirkko, vaan Johannes Kastajalle omistettu Lateraanikirkko. Pietarinkirkko on kuitenkin katolisen kirkon keskuskirkko ja merkittävä pyhiinvaelluskohde. Nykyään Pietarinkirkko on suosittu turistien keskuudessa vierailukohteena, mutta se on edelleen myös säännöllisenä messunpitopaikkana. Paavi pitää Pietarinkirkon parvekkeelta juhlapäivinä "Urbi et orbi" -puheensa (Kaupungille ja maailmalle).  Samalta parvekkeelta todetaan myös kuuluisa lausahdus ”Habemus papam” uuden paavin tultua valituksi. 

Alkuperäinen Lateraanikirkko rakennettiin jo kristinuskon sallineen keisari Konstantinuksen aikana