Kristinusko Roomassa ja Italiassa

Kurssin neljäs luento käsitteli kristinuskon merkitystä Rooman valtakunnassa sekä nyky-Roomassa. Luennon alussa, ennen aiheen käsittelyn aloittamista, kerättiin rahoja keksitilauksen maksamiseen.

Varhaiskristillinen hautakivi, jonka mukaan Priscus-niminen kristitty kuoli 36-vuotiaana. Hautakiven pystytti hänen veljensä. Hautakiveen on kaiverrettu tyypillisiä kristillisiä symboleja, kuten lintu ja ns. kristogrammi eli Kristuksen kreikankielisen nimen alkukirjaimet khi ja rho.

Kristinusko syntyi Rooman valtakunnan alueella Palestiinassa noin 2000 vuotta sitten. Se levisi nopeasti valtakunnan tieverkostojen kautta ja monet orjat ja alemman sosiaalisen luokan väki omaksui uskon.

Aluksi kristinusko ei ollut hyväksytty uskonto valtakunnan alueella. Kristittyjen olot muuttuivat todella tukaliksi keisari Neron aloittaessa laajamittaiset vainot 60-luvulla jKr. lavastettuaan kristityt syyllisiksi Rooman paloon. Tämän jälkeen kristityt alkoivat kokoontua yhä useammin salaa. Kokoontumispaikkoina käytettiin muun muassa yksityisasuntoja sekä katakombeja.

Pyhä Agnes oli kuuluisa roomalainen marttyyri. Agnes koki marttyyrikuoleman Domitianuksen stadionilla eli nykyisellä Piazza Navonalla, jossa on hänelle omistettu kirkko.

Pahimpien vainojen aikoina – Neron, Deciuksen ja Diocletianuksen hallitessa – kristittyjen vainot olivat järjestelmällisiä ja rangaistukset usein erityisen julmia. Julmat rangaistukset, kuten elävältä polttaminen ja eläimille syöttäminen, tekivät uskonsa puolesta kuolleista kristityistä marttyyreja. Vainojen vaikutus oli kuitenkin päinvastainen keisarien tavoitteisiin nähden. Marttyyrien uhraukset vahvistivat muiden kristittyjen uskoa heikentämisen sijaan.

Konstantinus näkee ristin taivaalla maalauksessa, joka on alunperin hänen rakennuttamansa Lateraanikirkon kastekappelissa.

Keisari Konstantinus Suuri laillisti kristinuskon harjoittamisen vuonna 313. Syynä tähän oli näky, jonka Konstantinus kertoi saaneensa ennen voitokasta taistelua. Näky kävi toteen ja Konstantinuksesta tuli keisari. Osasyynä hänen myötämieliseen suhtautumiseensa kristinuskoa kohtaan on voinut olla myös se, että hänen äitinsä kerrotaan olleen kristitty. 300-luvun loppupuolella Theodosiuksen hallitessa kristinuskosta tuli ainoa Rooman virallinen uskonto.

Nykyisin Italia on melko uskonnollinen maa, mutta kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Kirkolla ei esimerkiksi ole verotusoikeutta toisin kuin vaikkapa Suomessa. Verotuksen yhteydessä voi kuitenkin lahjoittaa rahaa eri hyväntekeväisyyskohteisiin, joista yksi on kirkko.

Erityisen uskonnollinen kaupunki on Rooma, jossa on noin tuhat kirkkoa eri aikakausilta ja katolisen kirkon keskus Vatikaani. Sanotaan, että Roomassa yhdestä kadunkulmasta voi nähdä jopa viisi kirkkoa. Kaikki kirkot eivät kuitenkaan ole käytössä, vaan osa on suljettuna esimerkiksi remontin vuoksi. Kuitenkin auki olevissa kirkoissa on valtavasti nähtävää.

Perimätiedon mukaan Pyhä Pietari koki marttyyrikuoleman  Neron circuksella nykyisen Pietarinkirkon lähellä. Paikalla seisoi obeliski, jonka keisari Caligula oli kuljetuttanut Egyptistä Roomaan. Nykyiselle paikalleen Pietarinkirkon aukion keskelle tämä sama obeliski siirrettiin vuonna 1586. Perimätiedon mukaan Pietari haudattiin kilpa-ajoradan lähellä sijainneelle hautausmaalle.  

Pietarinkirkon tärkeimmässä kohdassa eli Pietarin oletetun haudan päällä sijaitsee alttari, jonka paikkaa korostaa pronssista ja kullasta valmistettu katos, baldakiini. Katoksen suunnitteli Gian Lorenzo Bernini vuosina 1624–1633.

Pietarinkirkon tärkeimpiä veistoksia on 1200-luvulta peräisin oleva pronssinen Pyhä Pietari, jolla on toisessa kädessään taivaan valtakunnan avaimet ja toinen käsi kohotettuna siunaukseen. Pietarinkirkkoon saapuvilla pyhiinvaeltajilla on tapana osoittaa veistokselle kunnioitusta suutelemalla tai koskettamalla sen jalkaa. Pietarin muistopäivänä kesäkuussa veistos puetaan paavillisiin vaatteisiin ja sen sormessa on paavin ns. kalastajansormus.