Kristinusko Roomassa ja Italiassa

Kurssin neljäs luento käsitteli kristinuskon merkitystä Rooman valtakunnassa sekä nyky-Roomassa. Luennon alussa, ennen aiheen käsittelyn aloittamista, kerättiin rahoja keksitilauksen maksamiseen.

Varhaiskristillinen hautakivi, jonka mukaan Priscus-niminen kristitty kuoli 36-vuotiaana. Hautakiven pystytti hänen veljensä. Hautakiveen on kaiverrettu tyypillisiä kristillisiä symboleja, kuten lintu ja ns. kristogrammi eli Kristuksen kreikankielisen nimen alkukirjaimet khi ja rho.

Kristinusko syntyi Rooman valtakunnan alueella Palestiinassa noin 2000 vuotta sitten. Se levisi nopeasti valtakunnan tieverkostojen kautta ja monet orjat ja alemman sosiaalisen luokan väki omaksui uskon.

Aluksi kristinusko ei ollut hyväksytty uskonto valtakunnan alueella. Kristittyjen olot muuttuivat todella tukaliksi keisari Neron aloittaessa laajamittaiset vainot 60-luvulla jKr. lavastettuaan kristityt syyllisiksi Rooman paloon. Tämän jälkeen kristityt alkoivat kokoontua yhä useammin salaa. Kokoontumispaikkoina käytettiin muun muassa yksityisasuntoja sekä katakombeja.

Pyhä Agnes oli kuuluisa roomalainen marttyyri. Agnes koki marttyyrikuoleman Domitianuksen stadionilla eli nykyisellä Piazza Navonalla, jossa on hänelle omistettu kirkko.

Pahimpien vainojen aikoina – Neron, Deciuksen ja Diocletianuksen hallitessa – kristittyjen vainot olivat järjestelmällisiä ja rangaistukset usein erityisen julmia. Julmat rangaistukset, kuten elävältä polttaminen ja eläimille syöttäminen, tekivät uskonsa puolesta kuolleista kristityistä marttyyreja. Vainojen vaikutus oli kuitenkin päinvastainen keisarien tavoitteisiin nähden. Marttyyrien uhraukset vahvistivat muiden kristittyjen uskoa heikentämisen sijaan.

Konstantinus näkee ristin taivaalla maalauksessa, joka on alunperin hänen rakennuttamansa Lateraanikirkon kastekappelissa.

Keisari Konstantinus Suuri laillisti kristinuskon harjoittamisen vuonna 313. Syynä tähän oli näky, jonka Konstantinus kertoi saaneensa ennen voitokasta taistelua. Näky kävi toteen ja Konstantinuksesta tuli keisari. Osasyynä hänen myötämieliseen suhtautumiseensa kristinuskoa kohtaan on voinut olla myös se, että hänen äitinsä kerrotaan olleen kristitty. 300-luvun loppupuolella Theodosiuksen hallitessa kristinuskosta tuli ainoa Rooman virallinen uskonto.

Nykyisin Italia on melko uskonnollinen maa, mutta kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Kirkolla ei esimerkiksi ole verotusoikeutta toisin kuin vaikkapa Suomessa. Verotuksen yhteydessä voi kuitenkin lahjoittaa rahaa eri hyväntekeväisyyskohteisiin, joista yksi on kirkko.

Erityisen uskonnollinen kaupunki on Rooma, jossa on noin tuhat kirkkoa eri aikakausilta ja katolisen kirkon keskus Vatikaani. Sanotaan, että Roomassa yhdestä kadunkulmasta voi nähdä jopa viisi kirkkoa. Kaikki kirkot eivät kuitenkaan ole käytössä, vaan osa on suljettuna esimerkiksi remontin vuoksi. Kuitenkin auki olevissa kirkoissa on valtavasti nähtävää.

Perimätiedon mukaan Pyhä Pietari koki marttyyrikuoleman  Neron circuksella nykyisen Pietarinkirkon lähellä. Paikalla seisoi obeliski, jonka keisari Caligula oli kuljetuttanut Egyptistä Roomaan. Nykyiselle paikalleen Pietarinkirkon aukion keskelle tämä sama obeliski siirrettiin vuonna 1586. Perimätiedon mukaan Pietari haudattiin kilpa-ajoradan lähellä sijainneelle hautausmaalle.  

Pietarinkirkon tärkeimmässä kohdassa eli Pietarin oletetun haudan päällä sijaitsee alttari, jonka paikkaa korostaa pronssista ja kullasta valmistettu katos, baldakiini. Katoksen suunnitteli Gian Lorenzo Bernini vuosina 1624–1633.

Pietarinkirkon tärkeimpiä veistoksia on 1200-luvulta peräisin oleva pronssinen Pyhä Pietari, jolla on toisessa kädessään taivaan valtakunnan avaimet ja toinen käsi kohotettuna siunaukseen. Pietarinkirkkoon saapuvilla pyhiinvaeltajilla on tapana osoittaa veistokselle kunnioitusta suutelemalla tai koskettamalla sen jalkaa. Pietarin muistopäivänä kesäkuussa veistos puetaan paavillisiin vaatteisiin ja sen sormessa on paavin ns. kalastajansormus.

Lihansyöjäarkkuja ja haruspeksejä

Rooma-kurssin kolmas luento käsitteli varhaista uskonnollisuutta roomalaisten keskuudessa. Pakanallista uskonnollisuutta harjoitettiin pääosin ennen kristinuskon tuloa eli erilaisin variaatioin aina 300-luvulle jKr. asti. Merkittävää oli muun muassa roomalaisille tärkeä hautaamisriitti.

Ennen varsinaiseen asiaan käymistä perkasimme painosta valmistuneet Rooma-aiheiset postikorttimme. Opiskelijat saivat tilaamansa kortit mukaansa ja pääsevät nyt aloittamaan korttimyynnin. Suunnittelimme myös varainhankinnan jatkamista pikkuleipämyynnillä ja valmistelimme keksi- ja karkkitilauksen tukkufirmalle. Rooma-kurssilaiset myyvät siis sekä postikortteja että pikkuleipiä!

Itse luennon alussa kävimme läpi ajatuksia edelliskerralla luettavaksi saamastamme dokumentista, joka käsitteli juuri roomalaista uskonnollisuutta muun muassa hautaamisen ja jumalakunnan osalta. Hautaaminen oli roomalaisille erittäin tärkeää – ihmisen pahin mahdollinen kohtalo oli jäädä hautaamatta.



Tasavallan aikana vallinnut tapa oli ruumiiden tuhkaaminen ja säilöminen uurniin. Kolumbaariot (kuvassa vasemmalla) olivat yhteishautoja, joissa oli riveittäin koloja seinillä tuhkauurnia varten. Näihin kammioihin on voitu haudata monta saman suvun jäsentä. Koska hautaamatta jäämistä pelättiin yli kaiken, oli tapana ostaa jo elämän aikana oma paikka kolumbaarioon. Luokkaerot ilmentyivät tässäkin: kaikkein köyhimmillä ei ollut varaa kolumbaariopaikkaan, jolloin he päätyivät kokonaisina ruumiina nimettömiin joukkohautoihin – samalla kun rikkaiden sukujen vainajat tuhkattiin varta vasten rakennettuihin mausoleumeihin. Ihmisiä jäi joka tapauksessa myös hautaamatta.

Keisariajalle tultaessa hautaamistavat muuttuivat. Tuhkaamisen sijaan siirryttiin kokonaisten ruumiitten hautaamiseen. Uurnien sijaan ruumis päätyi sarkofagiin (kuvassa alla). Sana sarkofagi tulee kreikan kielestä, ja tarkoittaa lihansyöjää - roomalaiset eivät ymmärtäneet ruumiin maatumista, vaan ihmettelivät minne "liha katoaa" sarkofagista.

Kristityt alkoivat jo varhaisessa vaiheessa haudata omiaan pehmeään tuffikiveen kaivettuihin luolakäytäviin eli katakombeihin, jotka levittäytyivät, kuten valtaosa maailman asioista, Rooman muurien ulkopuolelle. Roomalaisten taikausko suojeli paikkoja haudanryöstäjiltä, sillä niitä pidettiin pyhinä. Ruumiin säilyttämisen tärkeys voidaan nähdä osoituksena sekä itämaisten uskontojen, että ennen kaikkea juutalaisuuden vaikutuksesta. Idässä kuolemanjälkeisen elämän ajatus vaati ruumiin säilyttämistä, ruumiit balsamoitiin ja asetettiin sarkofageihin. Roomalaiset, jotka perinteisesti pitivät omia perinteitään yksinkertaisuuden ja ylivoimaisuuden vertauskuvina, eivät voineet ajan saatossa vastustaa itämaisia ajatuksia, jotka vaikuttivat heidän hautaustapoihinsa. Vainojen aikaan kristityt muodostivat omia tiiviitä yhteisöjään huolehtimaan jäsenistään. Tutkijat eivät ole varmoja liittyykö roomalaisten parissa noussut kiinnostus ruumiin säilyttämiseen kokonaisena yksin kristinuskoon, mutta toisaalta, totean itsekseni nuokkuessani valveen ja tajunnan rajamailla, milloin he sitten ovat?

Jumalan eteen ei mennä paljain päin. Uskonnollista tehtävää suorittavat roomalaiset peittivät päänsä toogan laskoksella, kunnioittaakseen jumalia. Viereisessä kuvassa keisari Augustus on kuvattu pappina eli pää peitettynä. Poliitikot olivat siis myös pappeja, pappiskollegioiden jäseniä. Poliitikot eivät kuitenkaan suinkaan erottuneet hurskaudessaan yksin edukseen. Patriisien yksinoikeus virka-asemiin, jotka tarjosivat helpon työpaikan, katon pään päälle ja toimeentulon ei välttämättä vastaa nykyajan ihmisen käsitystä henkisestä kutsumuksesta. Ei ollut ihme, että perinteisesti opportunistiset patriisit saattoivat käyttää virkaansa poliittisen pelinsä hyväksi. Esimerkiksi Gnaeus Pompeius keskeytti omalta kannaltaan huonosti sujuvan vaaliprosessin lukemalla erityisen pahaenteisiä enteitä lintujen lennosta. Vaalit tietenkin keskeytettiin.


Petokset, murhatyöt ja vallattomat väkivallanteot eivät olleet roomalaisille muuta kuin yksi poliittisen elämän lukuisista vaaranalaisuuksista. Vaikka senaattoritkin saattoivat olla taikauskoisia ja perinteen sitomia, heillä oli myös lähes aina silmää oman edun tavoittelulle. Roomalaiset pyrkivät arvokkaisiin uskonnollisiin asemiin ja pappisvirkoihin turvatakseen toimeentulonsa, kuten esimerkiksi Caesar. Todellista vakaumusta on vaikea nähdä näin kahdentuhannen vuoden takaa, eivätkä patriisit näyttäneet uskoneen jumaliinsa enemmän kuin perinteen kannalta oli tarpeellista. Ainakaan he eivät pitäneet välttämättömyytenä omistaa elämänsä jumalilleen. Hurskaimmatkaan patriisit eivät olleet niin hengellisiä kuin kansan edessä esiintyessään näyttivät.

Lopuksi otamme käsittelyyn kaksi tunnetunta pappiskollegiota. Haruspeksit teurastivat uhrieläimiä ja lukivat näiden maksasta enteitä. Auguurit puolestaan tarkkailivat lintujen lentoa. Ennustajat, astronomit, henkiparantajat, mysteeriuskontojen papit, kaikenkarvaiset puoskarit sekoittivat pakkaa entisestään. Roomassa kaikki nämä perinteet sekoittuivat iloisesti keskenään ja jättivät kansan valittavaksi suuren tarjonnan sekä idän että lännen taikauskosta. Koska Roomassa ja sen ympäristön kumpuilevilla alueilla elää nykyäänkin lukuisia lintuparvia, voi hyvinkin ymmärtää auguurien pappiskunnan tarpeellisuuden. Pappiskollegioista Cato vanhemman sanotaan todenneen, että hän ihmettelee, mikäli kaksi haruspeksiä eivät kohdatessaan purskahda nauruun – ajatellessaan mitä vedätystä kumpikin tahollaan tukee.

Kristinusko osoittautui lopulta turmiolliseksi roomalaisille enteille ja tuhkaamishautaukselle. Vai osoittautuiko? Roomassa on yhä krematorioita, joissa voit tuhkauttaa ruumiisi ja jopa uusperinteisiä tuhkauurnia. Katolinen kirkko osoittaa, että traditiot eivät ole kuolleet vaan vain muuttaneet muotoaan. Onhan paavinkin arvonimi Rooman ylipapeilta lainattu 'ylin sillanrakentaja', Pontifex maximus. Alla oleva piirtokirjoitus, jossa mainitaan muiden muassa paavi Pius IX, Pontifex maximus, on Colosseumilla muistuttamassa vainoissa kuolleista kristityistä.

Seuraavalla kerralla harhailemme ruumisrovioiden äärellä Neron puutarhajuhlissa, seuraamme marttyyrinäytöksiä Colosseumilla ja perehdymme vääräuskoisten kivityksiin.

S.P.Q.R. ja keisariaika

Toinen luentomme  jatkoi siitä, mihin ensimmäisellä luennolla jäimme eli vuodesta 509 eaa., jolloin Roomasta tuli tasavalta. Keskityimme tasavallan merkkihenkilöihin ja hallitusmuotoon sekä keisariajan keisareihin.

Kun Roomasta tuli tasavalta, kuninkaan karkoittamiseen osallistuneesta Lucius Junius Brutuksesta (kuvassa yläpuolella) tuli ensimmäinen konsuli ja roomalaisten miesten esikuva. Esi-isäänsä nykysukupolville tutumpi Marcus Junius Brutus, joka osallistui Julius Caesarin salamurhaan, tunsi ilmeisesti toimivansa arvostetun esi-isänsä tapaan kukistaessaan elinikäiseksi diktaattoriksi julistetun Caesarin 44 eaa. 

Nykyään diktaattorilla tarkoitetaan aina yksinvaltiasta, joka yleensä toimii varsin mielivaltaisesti, ja diktaattori-sana yhdistetään aina johonkin negatiiviseen. Roomalaisille diktaattori oli henkilö, joka äärimmäisen hädän hetkellä sai rajattomat valtuudet tehdä mitä vain. Konsulit nimittivät diktaattorin senaatin ehdotuksesta. 

Tunnetuimpia diktaattoreja Caesarin ohella oli Cincinnatus, joka tarinan mukaan oli kyntämässä peltoaan, kun hänet kutsuttiin diktaattoriksi pelastamaan Rooman. Voitettuaan sodan hän luopui oma-aloitteisesti diktaattorin valtuuksista ja palasi takaisin maanviljelijäksi. Näin hänestä tuli roomalaisten ihannoima kansalainen, joka oli vaatimaton ja valmis uhraamaan itsensä Rooman puolesta.

Rooman tasavallan aikana senaatti valmisteli kansankokouksessa käsiteltävät asiat ja kansankokous päätti, jonka jälkeen virkamiehet toimeenpanivat päätökset. Alempia virkamiehiä olivat kvestorit (talousasiat), ediilit (rakennukset ja turvallisuus) ja preetorit (oikeusasiat), jotka olivat tavallaan nykyajan ministereitä. Konsulit olivat ylimpiä virkamiehiä, jotka hoitivat ulkopolitiikkaa, sodanjohtoa ja toimivat puheenjohtajina kansan- ja senaatinkokouksissa. Heitä oli kerrallaan kaksi. Väestönlaskun ja verollepanon hoitivat censorit, jotka valittiin viiden vuoden välein. 

Tätä poliittista järjestelmäänsä roomalaiset kutsuivat nimellä Senatus populusque Romanus, Rooman senaatti ja kansa. Nimitystä käytettiin usein lyhenteenä S.P.Q.R., joka esiintyi julkisissa rakennuksissa, monumenteissa, legioonien tunnuksissa ym. S.P.Q.R. on nykyään Rooman kaupungin tunnus ja se näkyy Rooman kaupungissa kaikkialla, jopa viemärinkansissa.

Keisariajasta (31 eaa. - 476 jaa.) päällimmäisenä asiana mieleen jäi Rooman ensimmäinen keisari Augustus (kuvassa alla). Hän jätti jälkipolville itsestään äärimmäisen hyvän kuvan ja tulevat keisarit jäljittelivätkin häntä mm. pukeutumisessa ja ulkonäössä. 

Jäljittely jatkui keisari Hadrianukseen asti. Hadrianus oli suuri Kreikan ihannoitsija ja hänen partansa (aiemmin keisareille ei ollut ollut partaa) olikin viittaus Kreikan filosofeihin. Parta tuli ja jäi muillekin keisareille.

Luennon pohjana toimi moniste, jossa oli tiivistetty Rooman tärkeimmät vaiheet, ja opettajamme omat kuvat Roomasta. Yksi kuvista oli keisari Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas (kuvassa alla). Keskiajalla ratsastajan luultiin olevan Konstantinus Suuri, ja siksi eli uskomus, että niin kauan kuin ensimmäisen kristityn keisarin ratsastajapatsas säilyy, niin kauan säilyy Rooma ja maailma. Nykyinen Capitoliumin museoiden pihalla oleva patsas on jäljennös alkuperäisestä.

Seuraavalla luennolla jatkamme Rooman uskonnosta.

Kahvila ja kissakortteja

Keskiviikkona 9.10 Rooma-projekti piti jo toisen kerran kahvilaa koulun vanhempainillassa. Rahaa kertyi jälleen yli 300 euroa, joten todennäköisesti saavutamme tavoitteemme kahviloiden osalta. Tavoitteena on kerätä kahvilaa pitämällä rahat bussilippuja ja sisäänpääsymaksuja varten. Kiitos kaikille jo tässä vaiheessa projektiamme tukeneille!

Ohessa on vielä yksi kuva, jolla varustettuja postikortteja on mahdollista ostaa projektin tukemiseksi. Kuvassa on kissoja Rooman Largo Argentina -aukion raunioilla. Aukiolla voi nähdä kymmeniä kissoja kuljeskelemassa ja loikoilemassa auringon lämmössä. Suojaisalle raunioalueelle kerääntyi ja hylättiin niin paljon kissoja, että paikalle perustettiin 1990-luvulla kulkukissahoitola. Aukion eteläpäädyssä sijaitsevassa hoitolassa voi matkailijakin vierailla.

Aukion nimi ei varsinaisesti liity Argentiinan valtioon, vaan Ranskan Strasbourgiin, jonka latinankielinen nimi on Argentoratum. Aukio ja sen laidalla sijainnut torni nimettiin Strasbourgin mukaan, koska paikalla asui 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa paavin virkamies, joka oli sieltä kotoisin.

Aukio on todella täynnä historiaa, sillä kuvan kissat nauttivat auringosta paikalla, jossa on neljän Rooman tasavallan aikaisen temppelin rauniot. Tämä 1920-luvun kaivauksissa paljastunut pyhä alue, area sacra, on jätetty viehättäväksi raunioalueeksi keskelle Rooman vilkkainta keskustaa. Nykykatuja huomattavasti alempana sijaitsevat rauniot havainnollistavat hyvin sitä, kuinka katutaso on Roomassa noussut rakentamisen takia kaupungin lähes 3 000 vuotta pitkän historian aikana.

Argentina-aukio on kuuluisa myös siksi, että sen laidalla sijaitsee Gaius Julius Caesarin murhapaikka eli Gnaeus Pompeiuksen vuonna 55 eKr. rakennuttama teatteri. Tämä teatteri oli Rooman ensimmäinen pysyvä teatterirakennus ja Caesarin murhapäivänä eli maaliskuun Iduksena (15. pnä) 44 eKr. senaatti kokoontui juuri siellä.

Varhainen Rooma

Keskiviikkona 2.10 koitti ensimmäinen Rooma-luentomme. Ennen luennon varsinaista alkua pohdimme rahankeruuta ja päädyimme aloittamaan joulukorttien myymisen ja myös karkkien ja keksien myymisestä keskusteltiin. Tämän jälkeen jatkoimme pienellä tutustumisleikillä.

Sitten siirryimmekin itse luentoon, jonka aiheena olivat Rooman kaupungin ja historian ensimmäiset vaiheet. Kertasimme Rooman kaupungin perustamiseen liittyvän myytin. Myytin mukaan suden kasvattamat veljekset Romulus ja Remus perustivat Rooman Palatium-kukkulalle 21.4.753 eKr. Juuri 21. huhtikuuta vietetään vieläkin Rooman kaupungin syntymäpäivää. Romulus kuitenkin tappoi Remuksen, koska veljeksille tuli kiistaa kaupungin tulevasta kuninkaasta.

Tämän jälkeen siirryimme käsittelemään Rooman kuningaskautta ja Rooman kehittymistä tuona aikana. Romuluksen jälkeen Roomaa hallitsi mahdollisesti kuusi kuningasta, mutta näiden kuninkaiden nimistä ja hallintokausien pituuksista ei ole todellista historiallista varmuutta. Kuninkaat ja heidän nimensä kuvaavatkin luultavasti enemmän tapahtumia tuolta ajalta kuin todellisia henkilöitä. Tarkat vuodet ja kuninkaiden nimeäminen ovat yksi esimerkki siitä, kuinka antiikin roomalaisilla oli suuri halu pystyä kertomaan tarkasti oma historiansa ja kaupunkinsa vaiheet. 

Yksi suurista kuningaskauden rakennelmista on Rooman viemärijärjestelmä. Roomalaiset kehittivät myös sukunimet.

Päätimme luentomme vuoteen 509 eKr. josta alkaa Rooman tasavallan aika. Jatkoa luvassa seuraavilla luennoilla.

Vanhempainilta

Keskiviikkona 18.9 oli ohjelmassa Rooma-kurssin oma vanhempainilta. Tilaisuudessa käsiteltiin kurssin ohjelmaa sekä opintomatkaan liittyviä asioita.

Päätimme vanhempainillassa, että projekti kerää rahaa Rooman-matkan majoituksen maksamiseksi myymällä joulukortteja sekä muihin tilanteisiin (esimerkiksi onnittelukorteiksi) sopivia postikortteja. Kortteja myydään hintaan 12 euroa / 10 kpl. Korteista kiinnostunut voi ottaa yhteyttä joko kurssilaisiin tai projektin opettajiin eli Suviin tai Tommiin!

Korttien kuvat on otettu projektimme kohteessa, Roomassa. Ylimmässä kuvassa on osa antiikin aikaisesta freskosta, joka on löytynyt keisari Augustuksen puolison Livian huvilalta Rooman pohjoisosasta Prima Portasta. Nykyään fresko on näytteillä Roomassa Palazzo Massimon museossa. Siellä freskolle on omistettu kokonainen huone, jossa voi eläytyä antiikin roomalaisten huvila- ja puutarhakulttuuriin.

Järjestyksessä toinen kuva on yksityiskohta kauniista roomalaisesta mosaiikista, joka on tehty vaaleista, värillisistä kivenpaloista. Tällaisia mosaiikkeja oli antiikin aikana hienostuneiden talojen lattioissa. Alla olevat kuvat sopivat hyvin joulukorteiksi. Ylemmässä kuvassa on enkeli, joka koristaa La Maddalena -kirkon julkisivua Rooman Marskentällä lähellä Pantheonia. Alemmassa kuvassa on osa seinämaalauksesta Pyhän Benedictuksen luostarissa Rooman lähellä.

Näiden neljän kuvan lisäksi korteissamme on kuusi muuta kuvavaihtoehtoa. Lisätietoa on tulossa pian!

Projektin ensimmäiset kokoontumiset

Lukuvuoden 2013–2014 Rooma-kurssi on nyt virallisesti alkanut! Torstaina 5.9 aloitimme rahan keräämisen pitämällä kahvilaa vanhempainillassa. Kurssilaisten tekemiä leivonnaisia myytiin hinnalla, jonka kukin asiakas sai päättää itse. Asiakkaat selvästi pitivät hanketta tukemisen arvoisena, sillä rahaa kertyi lähes 300 euroa. Tästä on hyvä jatkaa.

Perjantaina 6.9 kurssilaiset kokoontuivat tutustumaan sekä toisiinsa että kurssin aikatauluun. Kurssilla on mukana 16 lukiolaista sekä kaksi opettajaa. Syksyn aikana kurssin ohjelmaan sisältyy Rooma-aiheisia luentoja, uutta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä tehtäviä, kurssin oma vanhempainilta sekä rahan keräämistä. Kurssin etenemistä voi seurata tämän blogin avulla. Tervetuloa mukaan!

Rooma-projektin blogi perustettu

Kuvassa on ote Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen kirjoittamasta saavutustensa luettelosta (latinaksi Res gestae Divi Augusti). Augustus hallitsi Rooman valtakuntaa 31 eKr. – 14 jKr. Augustuksen aikainen tekniikka ei mahdollistanut blogin pitämistä, mutta keisarin tekojen luettelo oli kreikan- ja latinankielisinä kopioina nähtävillä kaupungeissa eri puolilla valtakuntaa. Nykyään tekstin voi lukea Roomassa Augustuksen Rauhanalttarin 

suojarakennuksen ulkoseinästä. Järvenpään lukion Rooma-projekti vierailee tällä paikalla toukokuussa 2014!