Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Pietarinkirkko

Pietarinkirkko Castel Sant'Angelon suunnasta nähtynä

Nykyisen Pietarinkirkon paikalla oli alun perin keisari Konstantinuksen rakennuttama basilika. Basilika rakennettiin sen kilpa-ajoradan paikalle, jossa Pyhä Pietari perimätiedon mukaan ristiinnaulittiin. Paavin jouduttua vangiksi Avignoniin basilika ränsistyi, ja paavi Nikolaus V:n aikana 1400-luvulla todettiin peruskorjausta halvemmaksi uuden kirkon rakentaminen. Paavi antoi uuden kirkon suunnittelun Bernando Rosselinon tehtäväksi. Rosselinon suunnitelmat mukailivat pitkälti edellisen basilikan suunnittelua ja työt aloitettiin seuraavan paavin Julius II:n aikana. Hänen palkkaamansa suunnittelija Donato Bramante keräsi paljon vaikutteita antiikin temppeleistä ja halusi tehdä kirkosta kreikkalaisen ristin muotoisen.

Julius II:n ja Bramanten kuoltua kirkon rakentamisessa oli päästy alkuun, mutta tulevilla paaveilla oli merkittäviä kiistoja siitä, tehtäisiinkö kirkosta vanhaa basilikaa kunnioittava vai uudenaikainen, pidempi ja latinalaisen ristin mallinen. Ensimmäinen latinalaisen ristin mallia ehdottanut oli yksi aikansa suosituimmista taiteilijoista Raffaello, joka tunnetaan erityisesti maalauksistaan.  Kiistaan ratkaisua haki Paavali III, joka antoi projektin suuresti ihailemalleen Michelangelolle. Tämä esitti Bramanten luonnoksiin muutamia levennyksiä.  Kirkko oli saatu kupolia vailla rakennetuksi Michelangelon kuolemaan mennessä ja hänen työtään jatkoi hänen oppilaansa Giacomo della Porta viimeistellen kirkon.

Pietarinkirkon kupolin suunnitteli Michelangelo

Lopullisen ratkaisun pidemmän mallisen kirkon puolesta teki Trenton kirkolliskokous vuonna 1563 ja pidennyksen arkkitehtinä toimi Carlo Maderno. Lopulliset suunnitelmat valmistuivat noin 1612. Uusi kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1626, joten rakennusyöt kestivät yhteensä yli 150 vuotta.

Kirkon rakentamiseen tarvittavia rahoja kerättiin paljon anekaupalla ja Pietarinkirkkoa on pidetty yhtenä osasyynä uskopuhdistuksen alkamiseen. Erityisesti muutamat italialaiset mahtisuvut halusivat korostaa omaa asemaansa ostamalla paljon aneita. Kirkon rakentamiseksi muutamat saksalaiset piispat kävivät hyvinkin järjestelmällistä kaupankäyntiä, mikä herätti suurta vastusta ja arvostelua.

Pietarinkirkkoon mahtuu 20 000 ihmistä, sen pituus on 190 metriä ja käytävät ovat 58 metriä leveitä. Kirkko on viisilaivainen. Korkeimmillaan kirkko on jopa 48 metriä korkea. Pietarinkirkko edustaa erityisesti renessanssia ja barokkityyliä. Barokkityylistä esimerkkinä voi pitää alttarin yläpuolelle kohoavaa baldakiinia eli alttarikatosta. Kirkon kupolin on suunnitellut Michelangelo ja sitä on pidetty esikuvana usealle merkittävälle kirkolle Euroopassa, kuten Lontoon St. Paulin katedraalille ja Pariisin les Invalidesille.  Barokkityylisen Pietarinaukion on suunnitellut Gianlorenzo Bernini. Kirkossa sijaitsevista taideteoksista erityisen kuuluisa on Michelangelon Pietà, joka sijaitsee oikeanpuoleisella sivukäytävällä. Muita merkittävien taiteilijoiden teoksia on Pietarinkirkossa useita - esimerkiksi Raffaellon, joka osallistui kirkon suunnittelutyöhön, sekä Sandro Botticellin teoksia.

Näkymä Pietarinkirkon kupolista alas Pietarinaukiolle

Vaikka paavi on Rooman piispa ja Pietarinkirkko Rooman tärkein kirkko, Rooman varsinainen piispankirkko ei ole Pietarinkirkko, vaan Johannes Kastajalle omistettu Lateraanikirkko. Pietarinkirkko on kuitenkin katolisen kirkon keskuskirkko ja merkittävä pyhiinvaelluskohde. Nykyään Pietarinkirkko on suosittu turistien keskuudessa vierailukohteena, mutta se on edelleen myös säännöllisenä messunpitopaikkana. Paavi pitää Pietarinkirkon parvekkeelta juhlapäivinä "Urbi et orbi" -puheensa (Kaupungille ja maailmalle).  Samalta parvekkeelta todetaan myös kuuluisa lausahdus ”Habemus papam” uuden paavin tultua valituksi. 

Alkuperäinen Lateraanikirkko rakennettiin jo kristinuskon sallineen keisari Konstantinuksen aikana

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Kristittyjen vainot

Kristinuskon syntyaikoihin Roomaa hallitsivat keisarit ja kaikkien Roomassa asuvien piti osallistua keisarikulttiin. Kristityt erosivat tässä muusta valtakunnan väestöstä, koska he eivät suostuneet palvomaan keisaria. Jonkin aikaa kristityt saivat elää ilman rajoituksia, koska kristinuskoa pidettiin juutalaisuuden lahkona, mutta vainot alkoivat keisari Neron aikana. Vuonna 64 jKr. tapahtui Rooman tuhoisa palo, josta syytettiin Neroa, mutta keisari puolestaan alkoi syyttää kristittyjä. Kristityt vähemmistönä joutuivat vainojen kohteeksi. Tosin tässä vaiheessa vainot olivat vielä paikallisia eivätkä valtakunnallisia. Myös vainojen järjestelmällisyys vaihteli: välillä kristityt saivat elää rauhassa, kun taas välillä heitä vainottiin.

Apostolit Pietari ja Paavali kuolivat Neron aikaisissa vainoissa

Vainojen aikana kristityt joutuivat pelkäämään henkensä edestä, mutta silti he kokoontuivat ja järjestivät uskonnollisia rituaalejaan. Muiden ihmisten keskuudessa herätti ihmetystä mm. ehtoollisen vietto. Harjoittivatko kristityt kannibalismia, kun ehtoollisella oli jaossa ihmisen ruumista ja verta? Niinpä kristittyjä syytettiin myös mm. kannibalismista ja taikuudesta.

Vainojen aikana symboleilla oli hyvin tärkeä merkitys kristityille, jotta he kykenivät kommunikoimaan ja tunnistamaan toisensa turvallisesti Rooman valtakunnassa. Yleisin symboli vainojen aikana oli kala, joka oli helppo piirtää esimerkiksi maahan. Symbolina kala toimi myös alkukristittyjen uskontunnustuksena.

Vuonna 250 jaa. vainot pahenivat, kun keisari Decius halusi palauttaa Rooman valtakunnan sisäisen järjestyksen ja yritti järjestelmällisin keinoin kitkeä kristinuskon pois valtakunnastaan. Keisari Decius käytti jumalille uhraamista keinona erottaakseen kristityt muusta väestöstä. Kristityt eivät tietenkään uhranneet jumalille, mikä johti moneen marttyyrikuolemaan.

Raamatunkertomukseen liittyviä leipiä ja kaloja varhaiskristillisessä kaiverruksessa

Deciuksen vainot eivät kuitenkaan olleet laajimmat vainot kristinuskon historiassa, sillä laajimmat ja pahimmat olivat keisari Diocletianuksen vainot. Vuonna 303 jKr. keisari Diocletianus määräsi kaikki kirkot poltettaviksi ja pakotti kristityt kuoleman uhalla uhraamaan jumalille. Edes näillä vainoilla ei kristinuskoa enää kitketty pois: marttyyrien veri virtasi, mutta kristinusko vain levisi ja vahvistui.

Vainot loppuivat vuonna 311 jKr. Silloin keisari Galerius antoi ediktin, että Rooman valtakunnan kannalta olisi parempi antaa kristittyjen harjoittaa edes jotain uskontoa kuin että he olisivat harjoittamatta mitään uskontoa. Tosin kristittyjen tuli rukoilla omaa Jumalaansa Rooman valtakunnan puolesta. Ediktin annosta kului muutama vuosi siihen, että kristityt saivat elää rauhassa Roomassa. Nimittäin keisari Konstantinus vuonna 313 jKr. hyväksyi kristinuskon yhdeksi Rooman valtakunnan virallisista uskonnoista. Ajan kuluessa kristinusko vahvistui entisestään ja siitä tuli kannattajamäärältään Rooman valtakunnan suurin uskonto.

Varhaiskristillisen hautakiven pala symboleineen

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Augustus

Julius Caesarin sukulaispoika

Gaius Octavius Thurinus syntyi vauraaseen sukuun Roomassa vuonna 63 eaa. Silloinen yksinvaltias Gaius Julius Caesar oli tulevan suurmiehen äidin eno. Myöhemmin nuoremman Gaiuksen nimeksi tuli Octavianus, ja hän pääsi mukaan vaikutusvaltaisen sukulaisensa sotaretkille muun muassa Afrikkaan ja Hispaniaan.

Kun Julius Caesar murhattiin kohtalokkaana maaliskuun 15. päivänä vuonna 44 eaa., Octavianus oli vasta 19-vuotias. Kävi ilmi, että surmansa saanut diktaattori oli testamentissaan adoptoinut kunnostautuneen sukulaispoikansa ja nimennyt hänet seuraajakseen.

Tästä alkoi poliittisten selkkausten ja sisällissotien sarja, sillä nuorta Octavianusta ei hevillä hyväksytty Rooman imperiumin uudeksi johtohahmoksi. Ratkaisun hetket koettiin Aktionin meritaistelussa vuonna 31 eaa., jonka tuloksena Octavianus löi vallan kahvassa roikkuneen Caesarin liittolaisen Marcus Antoniuksen sekä Egyptin viimeisen kuningattaren Kleopatra VII:n yhteiset sotajoukot.

Vuonna 27 eaa. Rooman senaatti myönsi Octavianukselle arvonimen Augustus, jolla Octavianus yleisemmin historian kirjoissa tunnetaankin. Rooman tasavallan aika tuli käytännössä päätökseensä, ja keisari Augustuksen myötä alkoi Rooman keisariaika.

Prima Portan Augustus on roomalaisen kuvanveiston kuuluisimpia mestariteoksia

Rooman ensimmäinen keisari

Keisari Augustuksen valtaannousun jälkeen olot Rooman imperiumissa vakiintuivat. Valtakunnassa alkoi Pax Romana eli Rooman rauha.

Augustus toteutti mittavia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. Imperiumin aluehallinto uudistettiin, senaatin rooli muuttui muodollisemmaksi ja sotajoukkoja asemoitiin uudelleen. Augustus kehitti roomalaista vesijohtoverkostoa ja rakensi ensimmäisen koko kansan kylpylän.

Kuitenkin myös uskonto ja perinteiset roomalaiset arvot olivat Augustukselle tärkeitä. Keisari kunnostutti monia vanhoja temppeleitä, ja sääti jopa lain pakottaakseen kaiken kansan astumaan avioliittoon roomalaisen perhe-instituution vahvistamiseksi.

Roomaa hallitsi jälleen yksinvaltias, sillä keisari Augustus oli haalinut kaiken vallan omiin käsiinsä. Valtakunta eli kuitenkin ennen kokematonta nousukautta niin talouden, politiikan kuin kulttuurin elämän aloilla. Keisarina Augustus oli varsin pidetty. Augustuksen hallintokautta onkin nimitetty kultaiseksi aikakaudeksi. Se viittaa roomalaisten iloon sisällissotien päättymisestä, rauhan aikakaudesta ja yleisistä hyvistä oloista.

Augustuksen rauhanalttarin pienoismallli

Propagandan mestari

Keisari Augustus on yksi historian taitavimmista propagandan harjoittajista. Keisarin kerrotaan palkanneen runoilijoita, historiankirjoittajia sekä taiteentekijöitä kehittämään julkisuuskuvaansa.

Vaikka Augustus olikin käytännössä yksinvaltias, hän osasi ovelasti välttää korostetun diktaattorimaista elämäntapaa. Keisari ei esimerkiksi rakennuttanut mahtavaa palatsia, vaan asui vaatimattomammin perinteisessä roomalaisessa talossa. Augustus käytti tittelillä princeps eli ensimmäinen kansalainen.

Aktionin taistelun voitettuaan Augustus aloitti mahtipontisen mausoleuminsa rakennustyöt vuonna 31 eaa. Augustuksen mausoleumiin Campus Martiukselle eli Marskentälle on haudattu rakennuttajansa lisäksi monia myöhempiä roomalaisia keisareita ja poliitikkoja. 1930-luvulla Italian diktaattori Benito Mussolini julisti rapistuneen mausoleumin muistomerkiksi ja nykyään se on turistinähtävyys.

Myös noin vuoden 10 eaa. tietämillä rakennettu Ara Pacis Augustae eli Augustuksen rauhanalttari on yhä olemassa Roomassa. Marmorisella monumentilla tehtiin kunniaa paitsi keisari Augustuksen sotasaavutuksille, myös hänen hallinnolleen, joka takasi Roomaan rauhan ja hyvinvoinnin. Mussolini siirrätytti rauhanalttarin alkuperäiseltä paikaltaan vuonna 1938 lähemmäksi mausoleumia.

Augustuksen henkilökultti huipentui jumalaksi julistamiseen keisarin kuoleman jälkeen vuonna 14 jaa. Propaganda ilmenee tänä päivänäkin eräiden historiantutkijoiden levittämänä teoriana Augustuksesta kaikkien aikojen suurimpana kauneusihanteena ja täydellisyyden ruumiillistumana.

Augustuksen mausoleumin pienoismalli

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Ostia

Ostia on ikivanha satamakaupunki Tiberjoen suulla, noin 30 kilometriä Roomasta länteen. Kaupungin nimi tulee sanasta ostium, 'joensuu'. Antiikin aikana Ostiassa asui peräti 50 000 ihmistä ja se oli elämää täynnä oleva kauppapaikka hyvän sijaintinsa takia. Nykyään alueella sijaitsee moderni Ostian asuinalue, joka rakennettiin Benito Mussolinin aikana. Uuden Ostian läheisyydessä sijaitsee suosittu nähtävyys vanha Ostia eli Ostia Antica.

Joidenkin lähteiden mukaan Ostian perusti Rooman kuningas Ancus Marcius 500-luvulla eaa. Arkeologiset todisteet ja tutkimukset tukevat kuitenkin oletusta, jonka mukaan Ostia perustettiin vasta 300-luvulla eaa. sotilastukikohdaksi Roomaan johtavan Tiberjoen suojaksi. Vuosien saatossa Ostian sotilasleiristä muodostui kauppakaupunki, joka oli laajimmillaan 100-luvulla.

Ostian satamaan saapunut kauppatavara toimitettiin pääkaupunkiin Ostiasta Roomaan johtavaa Via Ostiensista ja/tai Tiberjokea pitkin. Ostia oli eräänlainen Rooman logistinen keskus. Ostian kautta Roomaan kulki viiniä, metalleja, lihaa, etikkaa, kultaa ja monta muuta elintärkeää raaka-ainetta. Ostialla oli kuitenkin myös omaa teollisuutta. Leipomot, myllyt ja värjäämöt työllistivät suuren osan Ostian asukkaista. Roomassa oli hankalaa rikastua, joten Ostia houkutteli rikastumishaluisia asukkaita.

Kauppatavaroita kannetaan laivasta amfora-nimisissä astioissa

Ostian asuntokanta koostui suurimmilta osin helposti sortuvista, yleensä kaksikerroksisista kerrostaloista (insulae). Kerrostalojen alahuoneistoissa käytiin kauppaa ja pidettiin yllä paikallista talouselämää. Varakkaammat ihmiset asuivat puutarhahuviloissa, joiden pihoilla oli omat kaivot. Virkistyäkseen ostialaiset kävivät kylpylöissä, teatterissa, katselivat gladiaattorinäytöksiä ja seurustelivat viinituvissa ja toreilla.

Ostian kaupunki rakennettiin monien roomalaisten kaupunkien tapaan ruutukaavaan. Ostian keskustan halki kulki kaksi leveää pääkatua, joista toinen johti jumalatar Minervan temppelille ja toinen forumille, kaupungin torille. 300-luvulla jaa. Ostia alkoi rappeutua ja ihmiset alkoivat muuttaa pois. Vähitellen myös satama-alue soistui ja aluetta alkoi vaivata malaria. Lopulta kaupunki hylättiin kokonaan.

Ostian rakennusten pienoismalli

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Pantheon

Pantheonin julkisivu on perinteinen temppelijulkisivu pylväineen ja päätykolmioineen, mutta rakennuksen puolipallon muotoinen sisäosa oli arkkitehtuuriltaan mullistava 

Pantheon on Rooman tunnetuimpia rakennuksia ja parhaiten säilynyt monumentti Roomassa antiikin ajoilta. Nykyään se toimii kristillisenä kirkkona, mutta alun perin se on rakennettu ja pyhitetty planeettajumalille. Nimi Pantheon tulee kreikan kielen sanoista ja se tarkoittaa kaikkien jumalten temppeliä. Pantheon tunnetaan myös nimellä Santa Maria Rotonda, sillä se on nykyään omistettu Neitsyt Marialle.

Pantheonin rakennutti keisari Augustuksen vävy Marcus Agrippa jo 27 eKr. Tämä tulee esille Pantheonin julkisivun isosta tekstistä: ”Tämän rakennutti Luciuksen poika Marcus Agrippa, kolmannen virkakauden konsuli.” Pantheonin rakentaminen kuului isompaan projektiin, johon liittyi myös kylpylöiden rakentaminen. Pantheon kuitenkin paloi vuonna 80 jKr. ja sen rakennutti uudelleen keisari Hadrianus 120-luvulla. Hadrianuksen rakennuttama Pantheon on säilynyt nykypäivään asti, mutta korjauksia on tehty eri aikoina. Esimerkiksi keisari Septimius Severus ja hänen poikansa Caracalla tekivät merkittäviä korjauksia.

Pantheonin piirtokirjoituksessa on edelleen alkuperäisen rakennuttajan Marcus Agrippan nimi

Vuonna 609 Bysantin keisari Fokas lahjoitti Pantheonin paavi Bonifacius IV:lle, jolloin siitä tuli kristillinen kirkko. Tämän ansiosta Pantheon on säilynyt suurimmilta tuhoilta. Monien muiden ryöstöjen lisäksi Barberini-sukuinen paavi Urbanus VIII sulatti katon pronssipäällysteen ja valmisti siitä tykkejä sekä koristeita Pietarinkirkkoon.

Pantheonin sisäänkäyntiä reunustavat korinttilaiset, monoliittiset eli yhdestä kivestä, graniitista, tehdyt 16 pylvästä. Alun perin päätykolmiota koristi korkokuva Titaanien taistelusta, mutta nykyään sitä ei ole enää olemassa. Sisään astuessa saapuu rotundaan, pyöreään ja symmetriseen tilaan. Yläpuolella on Pantheonin kuuluisin osa, maailman suurin betonista rakennettu puolipallon muotoinen kupoli. Se on halkaisijaltaan 43,30 metriä, aivan kuten korkeudeltaankin. Pantheonin korkeimmassa kohdassa on oculus eli ”silmä”, josta ainoat valonsäteet pääsevät sisään. Kuusi metriä paksut seinät kannattelevat koko rakennusta.

Pantheon on myös merkittävien, varsinkin renessanssiajan tärkeiden henkilöiden hautapaikka. Siellä on esimerkiksi italialaisen taidemaalari Rafaelin sekä arkkitehti Baldassare Peruzzin haudat. Pantheoniin on haudattu myös yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Viktor Emmanuel II.

Pantheonin oculus on rakennuksen ainoa ikkuna. Sateella siitä sataa sisälle vettä, joka päätyy lattiassa olevien aukkojen kautta Rooman viemäriin.

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Circus Maximus

Circus Maximus oli nimensä mukaisesti antiikin Rooman suurin kilpa-ajorata. Sen katsomoon arvioidaan mahtuneen vähintään 100 000 katsojaa, toisten arvioiden mukaan jopa 250 000 katsojaa. Circus Maximus sijaitsee Roomassa kahden kukkulan eli Palatiumin ja Aventinuksen välissä.

Circus Maximus varhaisen Rooman pienoismallissa

Circus Maximuksella järjestettiin kilpa-ajoja 66 kertaa vuodessa. Ajoissa eri joukkueet ajoivat tietyn määrän kierroksia radan ympäri toisiaan vastaan hevosvaunuilla. Vaunuja ohjastivat ammattilaiset, jotka tienasivat ohjastamisesta elantonsa. Ohjastajista saattoi tulla todella rikkaita; maailmanhistorian ehkä parhaiten palkattuna urheilijana pidetään hevosajaja Gaius Appuleius Dioclestä. Kisoissa, joita järjestettiin 24 kunakin kisapäivänä, katsojat löivät tuloksista vetoa, kuten nykyäänkin raviurheilussa.

Circus Maximus keisariajan Roomaa kuvaavassa pienoismallissa

Kilpa-ajojen joukkueiden ympärille syntyi suuria kannattajajoukkioita. Joukkueita eli factioita oli alkuaikoina punainen ja valkoinen sekä myöhemmin myös sininen ja vihreä. Näillä joukkueilla oli merkitystä myös roomalaisessa yhteiskuntaelämässä, sillä erilaiset ihmiset saattoivat kannattaa eri joukkueita ja joukkueiden perustalle väitetään jopa syntyneen puolueiden kaltaisia järjestöjä. Joka tapauksessa joukkueilla oli valtavat organisaatiot takanaan: jokaisella joukkueella oli omat rahoittajansa sekä huolto- ja tukijärjestönsä. Joukkueiden kannattajien välille syntyi usein erimielisyyksiä, jotka johtivat jopa mellakoihin ja useiden ihmisten kuolemiin.

Keisari Konstantinuksen sallittua kristinuskon vuonna 313 jaa. ja kristinuskon tultua valtauskonnoksi Circus Maximus alkoi menettää loistoaan. Circus Maximuksen viimeiset kilpa-ajot pidettiin vuonna 549 jaa.

Circus Maximus nykyään

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Vesta ja vestaalit

Vestan temppelin rauniot Forum Romanumilla

Vesta oli antiikin Roomassa kotilieden jumalatar. Kreikkalainen vastine Vestalle oli Hestia. Vestalle ei pystytetty lainkaan patsaita, vaan häntä kunnioitettiin ylläpitämällä ikuista tulta. Ikuisella tulella oli suuri merkitys, sillä tulen tekeminen oli vaikeaa, mutta välttämätöntä.

Lisäksi Vestaa palvottiin Rooman Forumilla sijaitsevassa Vestan temppelissä, joissa ikuisesti palavaa tulta piti yllä ensin kaksi, sitten neljä ja lopulta kuusi papitarta, joista yksi oli johtaja, eli virgo Vestalius maxima. Vestan papittaria kutsuttiin Vestan neitsyiksi tai vestaaleiksi. Vestaalit aloittivat tehtävänsä 6-10-vuotiaina, heillä ei saanut olla henkisiä tai fyysisiä vammoja ja heidän piti olla kahden vapaan Rooman kansalaisen tyttäriä. Kuten nimestäkin voi päätellä, he elivät koko palvelusaikansa selibaatissa. Palvelusaika oli 30 vuotta: ensimmäiset 10 vuotta käytettiin tehtävien opiskeluun, seuraavat 10 työtehtävien hoitamiseen ja lopun ajan he opettivat tehtäviä seuraajilleen.

Vestaalien talon raunioita Forum Romanumilla

Vestaaleilla oli kova kuri: jos tuli sammui, heidät ruoskittiin, ja jos he rikkoivat siveyslupauksensa, heidät haudattiin elävältä. Palvelusajan jälkeen heillä oli lupa avioitua ja hankkia lapsia, joskin useimmat pysyivät naimattomina. Vestaalit olivat myös hyvin arvostettuja ja rikkaita kansalaisia: heidän mielipiteitä kuultiin, heitä kannettiin kantotuoleissa ja heillä oli aina julkisella paikalla liikkuessaan liktori suojanaan. Vestaalien toiminta ja Vestan temppeli lakkautettiin vuonna 394 jaa.

Vestaalien talon raunioita Forum Romanumilla

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Forum Romanum

Forum Romanum Capitoliumin suunnasta nähtynä

Alun perin, noin 3 000 vuotta sitten, Forum Romanumin eli Rooman torin paikalla Palatiumin ja Capitoliumin välissä sijaitsi suisto. Legendan mukaan Forum sai alkunsa Rooman ensimmäisen kuninkaan Romuluksen ja hänen kilpailijansa sabiinien kuninkaan Titus Tatiuksen solmimasta liitosta, joka muodostettiin sabiinitarten ryöstöstä seuranneen sodan jälkeen. Romulus oli perustanut Rooman Palatiumille ja hallitsi sitä, kun taas Tatius oli valloittanut Capitoliumin roomalaisen vestaalin Tarpeian avulla. Sopimuksen mukaan kuninkaat hallitsivat yhdessä roomalaisia ja sabiineja. Kahden kansan välille syntyi kohtaamispaikka kahden kukkulan välisen suiston reunamille. Paikka sai nimen Comitium ja se sijaitsee nykyisen Forum Romanumin pohjoisosassa. Pian ihmiset aloittivat Comitiumilla kaupankäynnin sekä politiikan harjoittamisen ja levittäytyivät aina vain laajemmalle alueelle. Kuninkaat rakennuttivat Comitiumin läheisyyteen temppeleitä, joista mainittakoon Vestan temppeli, joka rakennettiin noin 600-luvulla eaa. Rooman toisen kuninkaan Numa Pompiliuksen toimesta. Rooman viides kuningas Tarquinius Priscus kuivatti nykyisen Forumin paikalla olleen suiston ja kiveytti alueen 600-luvun lopulla eaa.

Saturnuksen temppelin kahdeksan pylvästä Forum Romanumilla. Piirtokirjoituksessa pylväiden päällä kerrotaan, että Rooman senaatti ja kansa kunnostivat tulipalossa tuhoutuneen temppelin.

Tasavallan ajan alussa Comitium oli politiikan kehto, jonne ihmiset tulivat käymään oikeutta ja kuuntelemaan senaattoreita. Alue oli kuitenkin jäämässä pieneksi, joten senaatti päätti laajentaa Comitiumin ja Vestan temppelin välissä olevaa aluetta ostamalla yksityisiä koteja ja raivaamalla ne pois tieltä. Comitiumin viereen alkoi muodostua aukio, jota roomalaiset alkoivat kutsua Forumiksi. Tasavallan aikana uudelle kokoontumispaikalle rakennettiin muun muassa Saturnuksen temppeli (498 eaa.) sekä Castorin ja Polluxin temppeli (484 eaa.). Noin 400-luvulla eaa. rakennettiin myös Rooman vanhin tie Via Sacra, joka kulkee Capitoliumilta Forumin halki aina Colosseumille asti. Kehityksen siirtyessä Forumille myös poliittinen valta alkoi myös valua Comitiumilta kohti "Suurta aukiota" (roomalaiset käyttivät paikasta myös nimitystä Forum Magnum eli Suuri aukio). Rooman diktaattorin Sullan aikana 80-luvulla eaa. Forumia nostettiin noin metrin verran ylöspäin ja se päällystettiin kokonaan marmorilla. Tasavallan aikana Forum kohosi yhä suurempaan loistoon ja aikakauden lopulla se oli tyylikkäimmillään.

Caesarin haudalla on aina tuoreita kukkia

Vuonna 44 eaa. Julius Caesar murhattiin ja hänen ruumiinsa poltettiin Forumilla, paikassa, johon hänen ottopoikansa Rooman ensimmäinen keisari Augustus rakennutti Julius Caesarin temppelin (29 eaa.). Keisariajan alussa taloudellista ja poliittista toimintaa siirrettiin pois Forumilta isompiin ja hienompiin tiloihin muualle Roomaan. Forumia ei kuitenkaan unohdettu vaan sinne rakennettiin yhä erilaisia rakennelmia, kuten Tituksen riemukaari (82 jaa.) ja Septimus Severuksen riemukaari (203 jaa.). Keisari Diolectianus teki paljon uudistuksia niin hallintoon kuin itse kaupunkiin. Hän esimerkiksi määräsi Saturnuksen temppelin, Vestan temppelin ja Curia Julian eli senaatin kokoushuoneen kunnostettaviksi. Viimeinen suuri rakennushanke Rooman Forumilla oli keisari Maxentinuksen basilika (312 jaa.), jonka rakentamisen saattoi päätökseen keisari Konstantinus Suuri (jonka jättikokoinen patsas oli kyseisessä basilikassa). Keisariajan loputtua ja Rooman hajoamisen myötä siirryttäessä keskiaikaan Forum Romanum menetti entisaikain loistonsa ja sen rakennuksia käytettiin uusien rakennusten kuten kirkkojen materiaaliksi.

Keisari Antoninus Piuksen ja hänen puolisonsa Sabinan temppelin päällä on myöhemmin rakennettu kristillinen kirkko

Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Capitolium

Capitolium-kukkula ja sen temppeleitä 

Kaupungin perustaminen

Rooman historia alkoi vaatimattomaan tapaan vuonna 753 ennen ajanlaskun alkua. Perimätiedon mukaan Romulus perusti kaupungin Capitoliumin vieressä sijaitsevalle Palatium-kukkulalle. Nämä ovat kuuluisimmat Rooman seitsemästä kukkulasta, jotka alun perin kohosivat epäterveellisen soisen maaston yläpuolelle. Rämeet ja suot kukkuloiden lähettyvillä olivat täynnään moskiittoparvia ja seutu saattoi vaikuttaa epäedulliselta paikalta kaupungin perustamiseksi. Jo varhaisen Rooman aikana Capitoliumille alettiin rakentaa ylijumala Juppiterille temppeliä.

Oikealla Juppiterin temppelin pienoismalli ja taustalla temppelin kivijalkaa eli ainoa osa, joka on jäljellä tästä ylijumalan pyhäköstä 

Rooman valtakunnan aika

Capitoliumilla oli kaksi huippua, joista toinen oli etelässä, toinen pohjoisessa. Pohjoinen linnavuori oli nimeltään Arx. Linnavuorella sijaitsi Juno Monetan temppelin yhteydessä rahapaja, jossa lyötiin kolikoita ja määrättiin rahojen metallipitoisuus. Siellä säilytettiin myös hätärahastoja uhkaavien vaaratilanteiden torjumiseksi. Junon Moneta-lisänimestä tulee englannin sana money.

Toinen merkittävä paikka Capitoliumilla on Tarpeian kallio. Tämä eteläinen jyrkänne on saanut nimensä vestaali Tarpeian mukaan, jonka hirmustuneet roomalaiset kivittivät ja syöksivät alas kalliolta rangaistukseksi tämän petturuudesta. Murhaajat ja petturit teloitettiin myöhemmin heittämällä heidät kallionjyrkänteeltä alas kuolemaan.  Hyvä esimerkki on Marcus Manlius Capitolinus, roomalainen patriisi ja senaattori tasavallan ajalta. Gallialaisten piirittäessä Roomaa hän puolusti kaupunkia linnoitusvuorella valloittajia vastaan. Myöhemmin, piirityksen laannuttua, hän oli ensimmäisiä populistisia senaattoreja ja puolusti ihmisiä velkavankeutta vastaan. Tästä suivaantuneena senaatti syytti häntä juonittelusta itseään vastaan ja antoi heitättää miehen alas Tarpeian kalliolta.

Capitolium nykyään renessanssipalatseineen, joiden keskellä on kopio keisari Marcus Aureliuksen patsaasta. Alkuperäinen ratsastajapatsas on sisällä Capitoliumin museoissa, jotka sijaitsevat aukion ympärillä olevissa palatseissa.

Keskiaika

Keskiajalla Capitolium toimi Rooman siviilihallinnon tukipaikkana ja sieltä käsin hallittiin kaupunkia. Vaikka kaupunki muutoin joutui tiukasti paavillisen hallinnon käsiin, Capitolium näytteli rooliaan urbaanin vallankumouksen näyttämönä. Erilaiset kapinalliset liikkeet, kuten vuonna 1144, jolloin kansalaiset kapinoivat paavillista hallintoa vastaan, ottivat Capitoliumin hallintaansa.

Myöhempinä vuosina vanhat rakennukset kärsivät vaurioita, kun niiden marmoria otettiin palatsien rakennusaineeksi. Michelangelo Buonarroti suunnitteli Capitoliumin uuden yleisilmeen paavi Paavali III:n pyynnöstä. Paavi tahtoi tarjota Capitoliumista Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarille Kaarle V:lle vaikuttavan näyn. Michelangelon töitä ovat Capitoliumin eli nykyisen Campidoglion vaikuttava aukio ja sitä ympäröivät renessanssipalatsit.

Capitoliumin museoiden taidekokoelmaa on näytteillä samassa salissa, jossa vuonna 1957 perustettiin Rooman sopimuksella Euroopan talousyhteisö EEC eli EU:n edeltäjä

Hiljaiselo on päättynyt

Renessanssiaikainen silta Ponte Sisto, jonka rakennutti 1400-luvulla paavi Sixtus IV. Sama paavi tunnetaan Vatikaanissa olevan Sixtuksen kappelin rakennuttajana. Taustalla näkyy Pietarinkirkon kupoli.

Rooma-projekti on elänyt alkuvuoden hiljaiseloa mm. ylioppilaskirjoitusten ja muiden kiireiden takia. Nyt projekti alkaa kuitenkin varsinaisesti käynnistyä ja siksi luentojakin on taas pidetty.

Muutama viikko sitten pidetyllä luennolla käsiteltiin Rooman kaupungin ja Italian historiaa keskiajalta nykyaikaan. Tarkastelussa oli erityisesti poliittisen historian vaikutukset eri ajanjaksoihin. Rooman kohteita käsiteltiin kaupungin kartan avulla ja kohteiden näkeminen suhteutettuna hotellin sijaintiin aiheutti jonkinasteisen shokin matkan läheisyydestä.

Aluksi käytiin läpi renessanssia, jonka aikana Italian kaupunkitasavalloista muotoutui merkittävien sukujen hallitsemia ruhtinaskuntia, esimerkiksi Firenzen Medicit. Uuden ajan Italiassa rikkaat porvarisuvut yhdistyivät aatelissukuihin. Italian kannalta oli merkittävää myös Euroopassa tapahtunut uskonpuhdistus ja paavin aseman heikkeneminen. Alue pysyi vakaasti katolisena kirkon vastauskonpuhdistustyön avulla.

1600–1700 -luvuilla Italian alue oli vahvasti kaksijaksoinen: pohjoinen osa oli Itävallan hallitsema ja verrattain hyvävointinen kun taas espanjalaisten eteläinen osa alkoi taantua. Vuonna 1792 Napoleon Bonaparte valloitti Italian alueen ja muodosti Italian kuningaskunnan. Valloituksen seurauksena syntyi ajatus yhtenäisestä Italiasta ja samalla nationalismi sai syntynsä.

Italian yhdistyminen tapahtui kolmen vapaussodan avulla ja Rooman kohtalo oli viimeisen vapaussodan tärkeitä kysymyksiä, sillä paavi halusi pitää Rooman omassa alaisuudessaan. Yhdistynyt Italia kuitenkin valloitti Rooman vuonna 1871 ja Roomasta tuli maan pääkaupunki. Yläpuolella olevassa kuvassa on yhdistyneen Italian kansallissankarin Giuseppe Garibaldin patsas, joka sijaitsee hänelle omistetulla piazzalla Gianicolo-kukkulalla.

Italia oli vahvasti mukana molemmissa maailmansodissa, mutta niihin ei luennolla keskitytty vaan käsittelimme jonkin verran sotien jälkeistä Italiaa. Italia oli sotien jälkeen vahvasti mukana Euroopan integraatiossa ja mukana perustamassa muun muassa Euroopan unionia ja sen edeltäjiä. Italia koki 1960–1990 -luvuilla myös pelottavia aikoja, kun ääriliikkeet tekivät terroritekoja tunnetuimpana entisen pääministerin Aldo Moron salamurha. Italiaa vaivanneeseen politiikkaan on pyritty puuttumaan monin toimin vaihtelevalla menestyksellä.

Kuvassa on monumentti, joka liittyy sekä Italian yhdistymiseen 1800-luvulla sekä maailmansotien välisen ajan fasismiin: kyseessä on fasismin aikana pystytetty muistomerkki Garibaldin kaatuneiden sotilaiden muistoksi. Monumentin yhteyteen on haudattu kaatuineiden sotilaiden luita. Hohtavanvalkoinen monumentti tunnetaan piirtokirjoituksistaan, joista yksi on ROMA O MORTE, Rooma tai kuolema.