Kurssilaisten esitelmien lyhennelmiä: Barokki ja Bernini

Barokilla tarkoitetaan 1600-luvulla syntynyttä taidesuuntausta. Alkujaan barokki oli halveksuva nimi (barocco tarkoittaa portugaliksi epäsäännöllisen muotoista helmeä), mutta se vakiintui kuitenkin käyttöön. Barokki syntyi Roomassa vastauskonpuhdistuksen tarpeisiin ja levisi sieltä muualle Eurooppaan. Erityisesti Ranskan Ludvig XIV:n myötä barokki omaksuttiin myös itsevaltiuden korostamiseen.

Andrea Pozzon kattofresko Sant'Ignazio -kirkossa on Rooman barokkitaiteen helmiä

Yleisesti barokin taiteelle tunnusomaista on muun muassa mahtipontisuus, voimakkaat värit, valon ja varjon leikki ja symmetria. Kuvataiteessa muotojen runsaus, kiertyvien asentojen aikaansaama voimakas liikevaikutelma ja dramaattisuus ovat barokin tyypillisiä piirteitä. Dramaattisuutta korostivat voimakkaat värit ja valon ja varjon vaihtelu. Uskonnollisten aiheiden kuvaus jatkui edelleen, mutta rinnalle tulivat myös allegoriset ja mytologiset teemat erityisesti hovitaiteessa. Alankomaissa barokki näkyi varakkaiden porvareiden muotokuvien kautta.

Arkkitehtuurissa renessanssin säännönmukaisuus ja harmonian ihannoiminen rikkoutui, kun barokille ominaiset kiertyvät ja kaarteiset muodot tulivat arkkitehtuuriin. Renessanssin vaakasuorien linjojen rinnalle tulivat pystysuorat linjat, kuten tornit, savupiiput ja jyrkät katot. Julkisivujen pylväät, veistokset ja muut koristelut saivat aikaan valon ja varjon vaihtelua ja näin liikevaikutelman, joka oli uutta arkkitehtuurissa.

Barokissa tavoitteena oli tehdä kokonaistaideteos, jossa arkkitehtuuri, maalaus- ja veistotaide ja jopa puistosuunnittelu yhdistettiin. Varsinkin sisätilojen kattomaalauksilla pyrittiin luomaan illuusio katon rajattomuudesta. Maalatut hahmot ja veistokset sulautuivat todellisiin ja maalattuihin arkkitehtuurirakenteisiin.

Berninin veistos Pyhän Teresan hurmio on Santa Maria della Vittoria -kirkossa

Gian Lorenzo Bernini (1598–1680) on varmasti tunnetuin barokkitaiteilija. Hän oli italialainen kuvanveistäjä, taidemaalari ja arkkitehti. Hänen tunnetuimmat työnsä ovat veistos Pyhän Teresan hurmio, Pietarin kirkon aukiota reunustavat pylväskäytävät ja paavi Urbanus VIII:n tilaama pylväskatos eli baldakiini.

Kuvanveistäjän ammatin Bernini oppi isältään Pietro Berniniltä, joka kuului varhaisbarokin tärkeimpiin kuvanveistäjiin. Hän aloitti uransa tekemällä mytologisia veistoksia sekä maalauksia ja rintakuvia aikansa vaikutusvaltaisista henkilöistä. Apollo ja Dafne -veistoksessa on barokille tyypillistä kierteisyyttä, joka antaa liikevaikutelman. Bernini oli loistava marmorin käsittelijä ja hänen taitonsa vangita veistoksiin liikevaikutelma teki vaikutuksen paaveihin.

Vuonna 1624 Barberini-sukuinen paavi Urbanus VIII tilasi Berniniltä Pietarinkirkon pääalttarin ylle pronssisen baldakiinin, johon pronssi hankittiin osittain ryöstämällä antiikin ajan rakennuksista. Yleiseksi sanonnaksi muodostui ”Mitä eivät tehneet barbaarit, sen tekivät Barberinit.” Bernini toimi myös pääarkkitehtina Pietarinkirkon rakentamisen loppuvaiheessa.

Baldakiinista alkoi Berninin pitkä ura paavien taiteilijana. Seuraavat paavit tilasivat Berniniltä muun muuassa Urbanus VIII:n ja Aleksanteri VII:n hautamuistomerkit, Pietarinkirkon edessä olevan aukion ja Neljän joen suihkulähteen Piazza Navonalle. Myös monet veistokset, kuten Pyhän Teresan hurmio syntyivät paavien tilauksesta. Kirkkovaltion olikin suurissa veloissa Berninin hankkeiden takia. Aleksanteri VII:n kuollessa Kirkkovaltiolla oli velkaa enemmän kuin 20 vuoden verotulot.

Berninin suunnittelema Neljän joen suihkulähde Piazza Navonalla